Hiljainen hiihtäjä

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Kävin äsken keskustassa hoitamassa pari käytännön asiaa, joihin kuului muun muassa magneettikuvien vieminen Terveystaloon. Soittelin sinne eilen, ja sieltä luvattiin antaa lausunto kuvista. Kustantaa kuulemma 113 euroa, mutta kustantakoon. Toisaalta viime aikoina on tullut ihan höhlä olo noiden magneettikuvien suhteen, kun olen entistä vakuuttuneempi, että kondromalasia siellä on eikä luultavasti mitään "sen kummempaa". Viime kevääseen verrattuna polvi on myös huomattavasti paremmassa kunnossa, ja vaikka se tahtookin herkästi ottaa itseensä, se myös palautuu nopeasti rasituksesta. Ei ole vähään aikaan enää ollut niitä monta päivää kestäviä kolotuksia ja naksumisia. Paitsi joulukuussa, kun menin juoksemaan juoksumatolla puoli tuntia Nike Free -kengät jalassa. En edelleenkään käsitä, mitä päässäni liikkui, varsinkin kun juoksumatolla juoksu on muutenkin ihan perseestä.

Viime päivinä on tullut hiihdettyä. Kävin sekä toissapäivänä että eilen sivakoimassa Nirvaan ja takaisin. Siitä tulee ihan kiva lenkki, 11,6 kilometriä. Eilen oli aivan ihanaa, kun palautin saksa-suomi-käännösprojektin toimeksiantajalle, ja lähdin sitten hiihtämään. Oli niin vapaa olo! Olin siis päkistellyt tuon käännöstyön kanssa reilut kaksi kuukautta, ja se oli varsin haastava työ, joten tuntui huipulta palauttaa se vihdoin ja viimein. Hiihtelin pöljä ilme kasvoilla, kun oli niin hyvä mieli. Ajattelin käydä tänäänkin hiihtämässä, mutta tyydyn varmaan kiertämään Suolijärven kerran ympäri. Aiemmin tänään tuli nimittäin jo liikuttua, kun käytiin kissan kanssa kävellen (minä kävelin ja kissa keikkui kantokopassa) eläinlääkärissä hakemassa uudet rokotukset. Vähän meinaa sohva houkutella, mutta jospa sinne ladulle ensin kuitenkin menisin. Enkä usko, että joudun kauheasti edes itseäni ylipuhumaan. Hiihdosta on tullut minulle sellainen hyvän mielen laji. Hiihdän juuri sitä tahtia, kun minusta tuntuu hyvältä – eli aika hiljaa, lol. Enemmän se on sellaista rentoutumista. Ei niinkään mitään juoksun tapaista puhisemista vaan joogan tapaista mielen rauhoittumista. Nautinnollista.

Nyt pitääkin hiihtää varastoon, sillä lähden torstaina viikoksi Pohjois-Karjalaan eikä suksien mukana raahaaminen junassa ja bussissa oikein inspiroi. Kotikotona tuleekin varmaan sitten tehtyä kävelylenkkejä. Kokonaan lomalle en pääse, sillä kannettava tietokone ja uusi käännösprojekti lähtevät mukaan. Tällä kertaa lähtöteksti on onneksi saksankielisen tietokirjallisuuden sijasta englanninkielistä kaunokirjallisuutta. Jee.