Liikuntaviikot 18 & 19

[Musiikki: Chisu - Vapaa ja yksin]

Jaahas, liikuntakoosteet laahaavat jälleen hienosti perässä, mutta tässä ne tulevat:

VIIKKO 18

maanantai

6,9 km kävely, 1 h 15 min

tiistai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

keskiviikko

vapaa

torstai

3,4 km kävely, 35 min

kahvakuula, 1 h

perjantai

10,8 km pyöräily, 45 min

ratsastus, 1 h 30 min

lauantai

7,1 km kävely-/juoksulenkki, 1 h

sunnuntai

jooga, 1 h 30 min

18,3 km pyöräily, 1:16:30

VIIKKO 19

maanantai

15,8 km pyöräily, 1:04:30

tiistai

jooga, 20 min

kahvakuula, 1 h

10,8 km pyöräily, 41:20

keskiviikko

jooga, 20 min

jooga, 1 h 30 min

18,2 km pyöräily, 1:16:30

torstai

jooga, 20 min

voimapyörä, 4 x 20

8,7 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 20 min

perjantai

jooga, 20 min

ratsastus, 2 h

10,8 km pyöräily, 45 min

lauantai

4,0 km kävely, 45 min

2000 m uinti, 1 h 10 min

sunnuntai

10,0 km kävely-/juoksulenkki, 1 h 20 min

Ava-kanavalta tulee arkiaamuisin Namaste jooga -niminen ohjelma, jonka avulla olen viime aikoina aloittanut päiväni 20 minuutin joogahetkellä. Välillä olen jopa raahannut itseni peiton alta olohuoneeseen kahdeksan maissa kun ohjelma alkaa, mutta joskus olen vain nauhoittanut ohjelman ja joogannut sitten kun olen saanut silmäni auki. Olen siis aikamoinen yöeläjä, ja koska freelancerina voin päättää työaikani itse, minun ei ole mikään pakko herätä aikaisin. Mutta oli miten oli, päivän aloittaminen joogalla on tuntunut hyvältä: nukkuessa jäykistynyt keho vertyy ja hengitykseen keskittyminen avaa mielen ihan eri tavalla kuin normaalisti.

Kaivoinpa pitkästä aikaa voimapyöränkin esiin. Tein ensimmäistä kertaa neljä kahdenkymmenen toiston sarjaa (sarjojen välissä puolen minuutin tauko). Aiemmin olen tehnyt viidentoista sarjoja. Seuraavana aamuna lihakset olivat vielä ihan ok, mutta jostain syystä ratsastamisen jälkeen kun istuin alas, vatsalihakset ilmoittivat olostaan. Katsoin siinä sitten illalla uuden Survivor-jakson, jossa kilpailijoiden sukulaisia vieraili saarella. Tyrskähtelin tietysti itkuparkuun, ja ai saakeli, kun otti vatsalihaksiin. Kyllä, voimapyörä oli tehnyt tehtävänsä.

Juoksemassakin olen käynyt. Viime viikolla jopa kahdesti. Ensimmäiseen lenkkiin sisältyi alku- ja loppukävelyjen lisäksi kymmenen viiden minuutin pätkää, joissa ensin kävelin 2 minuuttia ja sitten juoksin 3 minuuttia. Sunnuntaina tein eri tavalla, eli ensin kävelin 1 minuutin ja sitten juoksin 2 minuuttia. Tätä kaikkiaan tunnin verran eli 20 kertaa. Alku- ja loppukävelyineen matkaa kertyi kymmenen kilometriä. Siihen sisältyi muun muassa muinainen 8,4 kilometrin vakiolenkkini, jota juoksin aikoinaan todella paljon. Tällä hetkellä suurin unelmani on vielä jonain päivänä pystyä kiertämään tuo lenkki kokonaan juosten. Ei kuulosta isolta jutulta, mutta kyllä se sitä on.

Polvi ärtyi tuosta sunnuntain lenkistä hieman. Lenkki itsessään sujui hyvin, ja juostessa polvi tuntui joustavalta ja lämpimältä. Se tuntui itse asiassa niin hyvältä, että hetken juoksin ilon kyynelet silmissä. Jälkioireet tulivat parin päivän sisällä, eli polvea on hieman pakottanut, ja se on naksunut normaalia enemmän. Nyt on siis otettava hetki iisimmin, ja palattava harjoituksiin sitten kun polvi sen sallii. Jospa se siitä pikkuhiljaa tottuisi ja vahvistuisi. Onneksi osaan nykyään suurimman osan ajasta olla rasittamatta polvea liikaa. On nekin ajat koettu, kun polvi on ollut ihan tulessa, yöllä en ole saanut pakotukselta kunnolla nukutuksi ja kävelylenkillä koko jalka on äkillisen pistoksen takia notkahtanut kokonaan alta.

Tilanne on niin paljon parempi kuin vuosi sitten. Yritän muistaa sen, kun sydämessä tuntuu liian pahalta.