Ajatuksia ComboYogasta

[Musiikki: Brooke Fraser - What To Do With Daylight]

Keskiviikkona kirjoittelin hathajoogatunnin peruuntumisesta ja miten varasin ajan ComboYogaan. Ja siellä ComboYogassahan oli ihan mahtavaa! Siellä tehtiin paljon astangajoogasta tuttuja asanoita, mutta rauhallisempaan tahtiin, ja opettaja selitti ja neuvoi tosi hyvin, miten asanoihin pääsee parhaiten. Apuna käytettiin myös joogavöitä ja tukitiilejä, jotta kropan linjaukset saatiin oikein, jos asanoihin ei ilman niiden apua päässyt.

Minulle vaikea asana on Parivrtta Trikonasana, joka oikeaoppisesti tehtynä näyttää tältä:

kuvalähde

Minä en (vielä) pääse tuohon asentoon. Tasapainoni tahtoo pettää heti, kun vien käden eteen ojennetun jalan ulkosyrjälle enkä saa vietyä toista kättä suorana ylös. Yleensä astangatunneilla teenkin asanan niin, että jätän käden sisäsyrjän puolelle. Siten saan rintakehänkin helpommin auki. ComboYogassa opettaja opasti tukitiilen käyttöä, jolloin asana on helpompi saavuttaa:

kuvalähde

Yllä olevassa kuvassa tukitiili on jalan sisäsyrjän puolella, mutta tunnilla se pidettiin ulkosyrjän puolella. Sai myös valita, pitääkö alemman käden säären päällä, ja minä päädyin siihen vaihtoehtoon. Tasapainon horjumisen vuoksi jätin ylemmän käden neuvosta lantiolle ja siitä sitten varovasti avasin rintakehää. Oli aika nastaa oivaltaa konstit, jolla asanaa voi pikkuhiljaa viedä eteenpäin.

Pitää varmaan jatkossakin käydä tuolla ComboYogassa, sillä koin tunnin tosi hyödylliseksi. Harmi kun sitä on vain keskiviikkoisin, sillä keskiviikkoisin tykkäisin käydä myös lempeässä hathassa, mutta pitää kaiketi katsoa, kumpi tunti sopii aina sen päivän fiilikseen paremmin.