[Musiikki: Lana Del Rey - Born to Die]
"... onpas Olli laihtunut ja muutenkin muuttunut", isälläni on tapana sanoa. Oho tosiaan, sanoi vaakakin, sillä painoa oli tänä aamuna messevät 78,9 kiloa (BMI 25,2), ja kyllä: olen syönyt suklaata! Paljon. Välillä minulle tulee aina näitä kausia, että pistelen herkkujä päivittäin menemään. Salaa toivon, että jos tällä kertaa selviäisin lihomatta, mutta jostain syystä kroppaa ei ole niin helppo huijata. Kolkuttelen siis tehokkaasti itselleni asettamaani 79 kilon kipurajaa, joten kaipa se taas vaihteeksi on heitettävä hellät hyvästit suklaalle. Positiivista on se, että tiedän, mistä painonnousu johtuu ja miten se pysäyttää. Ei siis huolta, vaikka kyllähän tässä taas jää miettimään, montako kertaa sen kantapään kautta on mentävä, että oppii.
Olen onneksi oppinut suhteellisen järkeväksi painon kanssa, eikä päivä mennyt pilalle vaa'an takia. En yksinkertaisesti suostu näkemään itseäni enää numerona.
Numeroista puheenollen. Kävin tänään joogassa ja samalla reissulla kävin keskustorilla Pekka Haaviston vaalimökillä. Söin sydämenmuotoisen piparin, johon oli tomusokerilla kirjailtu "2". Ostin myös eurolla hienon rintamerkin.Nämä pressavaalit ovat olleet jotenkin hassu juttu. En ole aiemmin ollut mistään vaaleista näin innoissani. Lahjoitin Haaviston kampanjan hyväksi 15 euroa - teko, jota en olisi koskaan uskonut kenenkään poliitikon vuoksi tekeväni.
Niinistö on todennäköinen uusi presidentti, mutta minusta on ollut ihan mieletöntä seurata tätä niin sanottua Haavisto-ilmiötä. Kun puolitoista viikkoa sitten selvisi, että Haavisto pääsi toiselle kierrokselle, olin pari päivää ihan sekaisin. Saatoin istua bussissa kyynelet silmissä, kun pohdin, miten hän on onnistunut yhdistämään ihmisiä ja levittämään kampanjallaan ja persoonallaan hyvää ja myönteistä ilmapiiriä. Jos jotkut ihmiset ottavat minua päähän, olen huomannut sellaisissa tilanteissa miettiväni: "Toimi niin kuin Haavisto toimisi." Kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta ajatus on auttanut minua tyyntymään ja olemaan vastaanottavaisempi muiden ihmisten näkemyksille, vaikka olisin heidän kanssaan täysin eri mieltä. On ollut ihanaa nähdä, miten ihmiset ovat nousseet puolustamaan pehmeitä arvoja, joita on kylmällä 2000-luvulla pidetty nynnyjen kotkotuksina. Minä ainakin olen kyllästynyt jatkuvaan voiton, menestyksen ja rahan tavoitteluun, ja etenkin siksi minusta on ollut valtavan upeaa nähdä, että pehmeitä arvoja edustava presidenttiehdokas on rauhallisella ja sovittelevalla tyylillään raivannut tiensä toiselle kierrokselle.
Pekka Haaviston kampanjan myötä uskoni ihmisiin ja parempaan huomiseen on alkanut palautua. Se on aika iso juttu se.
Käsi ylös, jos itkit katsoessani videon. o/
o/
VastaaPoista:')
Poistao/
VastaaPoistaTuo flash mob -tempaus on kyllä hieno. Olisinpa itse ollut paikalla!
PoistaAika hyvin tiivistit sen helpotuksen tunteen, jonka tämä vastajytky (vaikka Haavisto kieltääkin ilmiönsä olevan sitä) aiheutti. Toistan ehkä jo itseäni, mutta varsinkin edellisten eduskuntavaalien jälkeen olen seurannut pelolla yleistä ilmapiiriä Suomessa. Toivottavasti nyt on nähty käänne parempaan.
VastaaPoistaToisaalta mietin, jatkuuko tämä sama edelleen tulevissa kuntavaaleissa (ja aikanaan eduskuntavaaleissakin). Henkilövaaleissa tällaisen ilmiön aikaansaaminen on helpompaa. Perussuomalaisten nousukin henkilöityi niin selvästi Timo Soiniin, että eduskuntavaaleissa oli nähtävissä aika paljon samoja piirteitä. Lisäksi presidentinvaaleissa on helpompi korostaa pehmeitä arvoja, kun taloudellista valtaa ja vastuuta ei ole niin paljoa. Muiden vaalien jälkeen joutuu vastaamaan, mitä on tullut luvattua, kun asioihin pääsee vahvemmin vaikuttamaan. Tosiasiahan on, että hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseen tarvitaan rahaa. Ja aina kun puhutaan rahan hankkimisesta, puhutaan kovista arvoista. Onneksi tasa-arvo ja toisten kunnioittaminen ei maksa mitään :)
Vuodatin taas, sori! :)
Yläasteella opo arveli, että minusta tulee poliitikko, kun osaan vastata vastaamatta. Tiedän sen verran siitä, miten politiikka toimii, että se ei ole minua varten. Politiikan tutkiminen voisi olla kyllä mielenkiintoista :)
Olen muuten joskus miettinyt, miten perussuomalaisten käy, jos Soini pudottautuu pois politiikasta. Käytännössä hän on koko puolue, ja sinänsä minun on pakko nostaa hänelle hattua, miten hän onnistui saamaan niin paljon äänestäjiä puolueensa taakse viime keväänä. Mutta vaikea jotenkin uskoa, että perussuomalaiset eläisi ilman Soinia.
PoistaToivon, että Haavisto-ilmiö jatkaa hengittämistään vielä vaalienkin jälkeen. Kunnioitan Haavistoa ihan valtavasti hänen tekemästään työstä ihmisten yhdistämisen suhteen. Kuulostaa kamalan melodramaattiselta, mutta vaikka hän ei voittaisikaan vaaleja, hän on mielestäni voittanut jotain todella paljon isompaa ja arvokkaampaa kuin yhden kälyisen viran. :)
Toi tempaus Haaviston hyväksi oli kyllä aivan uskomaton! Kylmät väreet meni keiltämättä!! Itse olen ääneni jo antanut, nyt vain sunnuntaita ootellessa ja Pekkaa tsempatessa!!!! :)
VastaaPoistaMinusta on ihan uskomatonta, miten ihmiset ovat löytäneet toisensa ja yhdessä kampanjoineet Pekan puolesta mitä hienoimmin tavoin. En ole koskaan aiemmin havainnut tällaista Suomessa vaalien yhteydessä. Ihanaa! :)
Poista