Olen Pohjois-Karjalan kasvattina tottunut kylmään talveen ja koiran ulkoiluttamiseen 30 asteen pakkasella. Siitä johtuen kun eilen pakkasta oli "vain" 22 astetta, ajattelin että mikäs tässä, ei muuta kuin kävelylle.
Sattuipa sitten puhaltamaan leppoisa Siperian viima. Naama piti haudata kaulahuivin suojiin, minkä seurauksena rillini jäätyivät totaaliseen huuruun ja lopulta erotin ainoastaan autojen ja katulamppujen valot. Ripset liimautuivat yhteen. Kilometrin toikkaroin eteenpäin puolisokeana, kunnes lasit oli pakko laittaa taskuun. Onneksi osan viiden kilometrin matkasta sai kulkea selkä viimaan päin, mutta pakko sanoa, että kun koti lähestyi, kipitin melkein puolijuoksua, sillä halusin vain sisälle ja lämpimään.
Tänään siis jäin suosiolla sisätiloihin punnertamaan ja hyppäämään narua. Pidin kolme vapaapäivää punnertamisesta, sillä maanantain treenin jälkeen lihakset olivat aika kipeät ja ajattelin, että on järkevää antaa niiden palautua kunnolla. Ja tämän päivän punnerrukset sujuivat ihan hyvin! Tai ainakin paremmin ja paremmalla fiiliksellä kuin maanantaina, lol. Olen siis menossa viikon kolme toisessa harjoituskerrassa, ja punnerruksia kertyi yhteensä jo huimat 50 kappaletta! Sarjojen päälle tein vielä saman verran kevennettyjä punnerruksia. Tällä kertaa säästyin muuten verenpurkauksilta kasvoista.
Kaivoin kaapista hyppynarun. Ajattelin, että se on näissä olosuhteissa paras juoksun korvike, ja sainpa tekosyyn laittaa Vomerot jalkaan, iih! Hypin sitten puoli tuntia, ja pakko sanoa, että on muuten aika puuduttavaa puuhaa. Katselin samalla digiboksilta American Idolia, niin aika kului vähän nopeammin.Sellainen sisätreeni siis tänään. Ihan hyvän hien sillä sai pintaan ja naaman punaiseksi. Pitää vain muistaa, että tuota fuksianväristä toppia ja uusia Shock Absorber -tissikannattimia ei välttämättä kannata käyttää yhdessä, kun liikkuu julkisilla paikoilla.
Pakkanen pakottaa luovuuteen. :) Mä katselin kans tänään myrskyä ulkona ja päätin olla juoksematta, vaikka mieli teki. Liukastakin on (niin kuin voi otsikoista lukea). Tuleepahan vaihtelua (koiran kanssa oli pakko kävelylenkki kuitenkin heittää ja siinä oli ulkoilua kerrakseen).
VastaaPoistaHuomenna on varmaan pakko päästä pihalle, sillä useampi päivä sisätiloissa saa olon ihan änkyräksi. :) Pitää vain reitti valita paremmin, ettei tule eteen taas kilometrin suoraa vastatuulessa ilman minkäänlaista suojaa puilta tai rakennuksilta.
PoistaPuoli tuntia hyppynaruillen, kuulostaa mahtavan puuduttavan reippaalta :) Pitäisiköhän kokeilla joku päivä itsekin. Tosin pääni on heikko kaikelle hyppelylle, mutta josko vaikka tottuisi. Hyvää sisätreeniä olisi!
VastaaPoistaKoita tareta pakkasessa ja viimassa! Rentouttavaa viikonloppua!
Ekojen minuuttien aikana tuli sellainen tunne, että tätäkö pitäisi jaksaa puoli tuntia. Hyvin kroppa jaksoi, mutta ärsyttävän tylsää se oli. Tehokasta kylläkin! Hypellä voisi joskus toistekin, kenties vaikka 10 minuutin pätkiä, ettei tylsisty kuoliaaksi. :)
PoistaMinäkin ostin viime kesänä hyppynarun. Arvaa montako kertaa olen hyppinyt sen kanssa? Joo, en kertaakaan... Yksi syy on se, että hyppiminen käy rintarankaan jossa on taas n nikamalukkoa, toinen se että housut tippuu jalasta kun tuo ylimääräinen tuossa vyötärön tienoilla hyllyy edestakaisin...
VastaaPoistaPitää laittaa henkselit, niin pysyy pöksyt jalassa. Nikamalukkoihin minulla ei kyllä ole yhtä "hyvää" neuvoa... :)
PoistaTai sitten vois heittää housut kokonaan pois :D.
PoistaEi hullumpi idea! ;D
PoistaNe hemmetin punnerrukset.. unohtui taas. Mä en nyt jotenkin pääse siitä rytmistä kiinni. Argh!
VastaaPoistaHyppynarulla hyppely on tosi hyvä keksintö sisätreeniksi. Liian pitkä aika sisällä alkaa kyllä ottamaan pääkopan päälle. Raikas ilma on ihanaa!
Punnerruksista on tullut minulle rutiini, kun olen tehnyt niitä vissiin viime kesästä asti. Tai sitten yksinkertaisesti ajattelen niitä koko ajan kauhulla, eivätkä ne siten pääse unohtumaan. :D
PoistaJoo, ei minusta kyllä sisäliikkujaa tule. Tänään oli jo käytävä vähän hölkkäämässä. :)
Pitää kyllä nostaa hattua tuosta 30 minuutin hyppynarulla hyppimisestä, itse en varmaan ikinä pystyisi moiseen! Jännä kyllä tuo hyppynarulla hyppiminen. Olen aina ajatellut, että mulla on hyvä kestävyyskunto, jaksanhan juosta 10 km aikaan 50 minuuttia, ja teen kesällä 15 km lenkkejäkin. Mutta sitten kun pitäisi hyppynarulla hyppiä, en jaksa sitä kuin minuutin kerrallaan ja 20 sekunnin tauot väliin. En tiedä onko mulla vaan niin huono hyppynaru vai mitä, mutta sekin väsyttää kun ei pysty kompastumatta hyppiä edes minuuttia putkeen! Sit jos hidastan vauhtia, kompastun heti naruun ja sen takia pitää hyppiä hirveen lujaa koko aika, ja syke nousee niin paljon ettei pysty hengittämään.
VastaaPoistaKyllä minäkin siihen naruun koko ajan sotkeuduin, ja sekös vasta ärsytti! En siis hyppinyt tasajalkaa, eli se selittänee, miksi jaksoin hyppiä puoli tuntia ja ylipäätänsä pääsin seuraavana päivänä lenkille. :)
PoistaSiinä on kyllä sisätiloissa omat haasteensa, ettei naru osu lamppuun tai vetäise tavaroita hyllyn päältä!
PoistaEhkä minäkin rohkenen kokeilla vielä uudestaan, jos jaksais hyppiä hieman pitempään :)
Joo, tässä asunnossa oli tasan yksi kohta, missä mahtui hyppimään ja siitä jos vähänkin ajautui pois, alkoi rytistä. :)
PoistaKannattaa kokeilla hyppynarua ehdottomasti uudestaan! Ensimmäiset minuutit ovat oikeastaan ne pahimmat, mutta sitten kroppa alkaa sopeutua. Henkinen kantti siinä loppujen lopuksi kovimmalle joutui. :)