Astangajooga (+ liikuntaviikko 37)

[Musiikki: Jessie Ware - Devotion]

Minulla on peruskouluajoilta ikuinen trauma telinevoimistelusta. Kuperkeikat, kärrynpyörät, hartiaseisonnat... Kylmä hiki nousee iholle jo pelkästä muistelusta. Muistan yhden liikuntatunnin yläasteella, kun kiersimme kolmen hengen ryhmissä erilaisia telinevoimistelupisteitä, joista yksi oli hartiaseisonta. En vaan osannut. Jotenkin olen aina arastellut niskojani, mikä liittyy ehkä kokooni. Kun on jo kakarana yli 175-senttinen ja noin 90-kiloinen, niin olo ei aina ole se kaikkein siroin ja ketterin. Minun hartiaseisontani ovat aina olleet sitä, että olen jotenkin epätoivoisesti yrittänyt räpistellä siihen asentoon, mutta tuntuu, että persaus painaa tonnin ja vetää minut takaisin maahan. Kukaan opettaja ei koskaan ole näyttänyt minulle tekniikkaa tai mitenkään avustanut esim. jaloista tukemalla minua oikeaan asentoon. Siksi tuntuikin aika karsealta, kun tuolla kyseisellä telinevoimistelutunnilla opettaja päätti sitten, että meidän pienryhmämme piti esitellä hartiaseisontaa koko muulle luokalle. Ja pointti oli nimenomaan siinä, että ryhmässämme oli yksi tyttö, joka osasi tosi hyvin, toinen joka osasi keskinkertaisesti ja sitten minä, joka en osannut ollenkaan. Opettaja esitteli meidät tyyppiesimerkkeinä. Se oli todella nöyryyttävää räpistellä koko luokan edessä ja tietää näyttävänsä naurettavalta. Eikä opettaja siinäkään vaiheessa auttanut minua tekniikan löytämisessä. Nyt pistelee oikein vihaksi teini-ikäisen minäni puolesta ja tekisi mieli tintata jotakuta lättyyn.

Mistä tämä muisto pulpahti mieleen on tietysti astangajooga. (Todella hyvä vaikutus joogalla, kun haluan vain tintata ihmisiä käkättimeen, lol.) Tänä viikonloppuna järjestettiin astangajoogan alkeiskurssi: eilen kaksi tuntia ja tänään toiset kaksi. Ja siellähän sitä vanhaa kunnon hartiaseisontaa sitten oli. Eilisellä tunnilla kävi niin kuin uumoilinkin enkä saanut mitenkään painoa siirrettyä yläselän/hartioiden seudulle, jotta olisin päässyt edes jonkinlaiseen hartiaseisontaviritelmään. Sivusilmällä katsoin, miten suurin piirtein kaikki muut keikkuivat hartioidensa varassa ja olin ihan "voi ääh, miksen osaa". En jotenkin kehdannut pyytää opettajalta apua, ja sitten siirryttiinkin jo eteenpäin.

Tunnin jälkeen ja illalla mietin, että lihaskunnoltani en taatusti ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan ja että tämän ongelman on pakko olla puhtaasti pääni sisällä. Asetuin sitten lattialle ja ponnistin. Ja yhtäkkiä se oli siinä. Hartiaseisonta. Teki mieli nauraa ääneen. Ei taatusti ollut mikään malliesimerkki tikkusuorana ylöspäin hallitusti sojottavasta kropasta, mutta minulle se oli täydellinen hetki. Olin onnistunut voittamaan jälleen yhden menneisyyteni mörön ja mahdottomalta tuntuneen asian. Tänään olikin sitten mukava joogatunnilla hartiaseisoskella yhtenä muiden joukossa. Voi vitsi, aika jees!

Jo tuon kokemuksen osalta astangajoogakurssi oli siis vähintäänkin menestys, mutta tykkäsin minä kurssista muutenkin. Opettaja oli tosi hyvä, selkeä ja kannustava. Ilmoittauduin tuolle kurssille ensisijaisesti siksi, että saisin perusteellisen perehdytyksen astangan alkeisiin, ja toiveeni täyttyi. Kävimme tarkasti läpi astangajoogaan liittyvän ujjayi-hengityksen sekä bandhojen käyttöä. Tokihan noita varmasti normaaleilla astangatunneilla käydään, mutten usko, että noin perusteellisesti ja ikään kuin alusta alkaen. Tosin ne bandhat taisivat tunnin aikana unohtua useammankin kerran... hups.

Hathajoogaan verrattuna astanga oli selvästi fyysisempi ja dynaamisempi, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Oli myös kiehtovaa huomata, miten kroppa ja lihakset vastasivat asanoihin. Punnertamisen, voimapyöräilyn ja polvitreenien aikana vuodatetut hikipisarat maksoivat itsensä takaisin. Eipä sillä, kyllä noilla astangatunneilla hiki tuli. Kivaa oli!

Tämä viikko oli liikuntojen osalta aika intensiivinen:

maanantai
10,8 km pyöräily, 40 min
ratsastus, 1 h 35 min
polvitreenit, 1 h 15 min

tiistai
voimapyörä, 4 x 15
4,0 km kävely, 45 min
1500 m uinti, 1 h
polvitreenit, 1 h 20 min

keskiviikko
polvitreenit, 1 h 15 min

torstai
90 punnerrusta (vko 5 - pv 1: 17 - 19 - 15 - 15 -28)
50 kevennettyä punnerrusta
27,1 km pyöräily, 1:14:15
polvirteenit, 1 h 20 min

perjantai
voimapyörä, 4 x 15
10,8 km, 40 min
ratsastus, 1 h 50 min

lauantai
astangajooga, 2 h
itämainen tanssi, 1 h 45 min

sunnuntai
21,3 km pyöräily, 1:17:52
astangajooga, 2 h

Huomenna lupaan antaa polvelle huilipäivän!