Kävin aamulla vaa'alla, vaikka oli tarkoitus vältellä kapinetta vielä ensi keskiviikkoon saakka. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei se totuus poispäin katsomalla miksikään muutu.
Mökillä tuli siis syötyä ihan sikana. Suklaata, karkkia, keksiä, jätskiä... Voi taju. Turposin silmissä, ja tokihan osa siitä oli pelkkää nestettä, mutta ei niillä syömisillä vararengas voi olla kasvamatta.
No, paino oli joka tapauksessa tänään 80,7 kiloa (BMI 25,8), ja kolmen kilon kevennykseni saa entistä surkuhupaisampia piirteitä. Sarjassamme "eihän tästä mitään tuu". Vielä 200 grammaa, niin kolmen kilon kevennys muuttuu viiden kilon kevennykseksi. Argh.
Kauhea farssi.
Sama virsi aina, mutta silloin kun pystyin kunnolla juoksemaan, kaikki oli niin helppoa. Sain syödä suklaata lihomatta. Laihduinkin. Nyt tämä on kamalan vaikeaa. Syöminen on ollut aina se akilleen kantapääni, ja sitä se edelleen on. On sitä paitsi paljon kivempaa syödä suklaata ja juosta kuin maata paikoillaan syömättä mitään. Pitäisi opetella tuo jälkimmäinen taito. Saisi polvi levätä. Enkä koko ajan olisi estämässä sen paranemista. Ehkä vielä jonain päivänä jopa pääsisin taas kunnolla treenaamaan juoksua. Tai edes pyöräilemään.
Nyt kirkkovenettää. Ja itkettää.
<3 Kyllä se siitä, mä uskon, että sä olet niin sitkeä sissi, että tuo polvikin vielä paranee ja pääset oikein kunnolla juoksemisen pariin takaisin. :) <3
VastaaPoistaKiitos tsempistä! Harmittaa vain, kun tuli otettua takapakkia sen maanantain lenkkipolun takia. Argh. Puoli vuottahan tämän polven kanssa on kohta tullut telkuttua, joten saa nähdä, toipuuko se ennalleen, vai onko rustot oikeasti menneet huonompaan suuntaan. Voi epätietoisuus. :(
PoistaOlisi tekopyhää ottaa osaa (painotilanteeseen, polven puolesta olen oikeasti pahoillani), koska oma kolmen kilon pudotukseni on kohta kolmenkymmenen kilon pudotus... No paino on tullut alaspäin, mutta alkulukema vaan on täysin katastrofaalisen kamala verrattuna aikaisempaan! Juoksuakin ajatellen mun pitäis varmaan painaa 10 kg vähemmän, että olis hyvä. Ja ei, en liiottele pätkääkään! (hienoa, nyt mä tuun jo toistenkin blogeihin valittamaan)
VastaaPoistaMutta sitten Suuri Kiitos yhdestä asiasta, muru! Nimittäin työhön palattuani olen halunnut/tarvinnut musiikkia eristämään itseäni tästä ihanasta, mutta liian aktiivisesta ja sosiaalisesta työyhteisöstäni, joten olen käyttänyt blogiasi uuden musiikin löytämisen apuna! Kiitos, että päivität teksteihisi myös musiikkia!
Myötävalittaminen on parasta. :)
PoistaEi se paino aina ratkaise, hajoaako paikat vai, joten älä murehdi kiloistasi juoksun suhteen, jos muuten jalat tuntuvat kestävän. Minulla nämä pahimmat ongelmat alkoivat vasta kun olin pudottanut sen reilut 15 kiloa.
Viime aikoina en ole muistanut kauheasti kirjoittaa noita musiikkeja postauksen alkuun (tai sitten en ole kuunnellut sillä hetkellä mitään), mutta kiva jos olet löytänyt niitä uusia musiikkituttavuuksia! :)
Toi polvi juttu kyllä varmaan vetää mielen välillä aika mustaksi. Olen varma, että saat pikku hiljaa syömiset kohdalleen, vaikka ei se polku aina niin suora olekkaan. Voimia.
VastaaPoistaOlisi helpompaa, jos alakuloisena ei tekisi mieli syödä, mutta piru vieköön, surettipa tai naurattipa, niin ruoka ja herkut maistuvat aina. Buu. Pitänee vain jatkaa rodin etsimistä, mitä syömiseen tulee.
PoistaVoi ei :( Mitä tähän nyt tuumaisi...
VastaaPoistaKauheasti tsemppiä ja jospa löytäisit vielä uuden lajin juoksun tilalle jos pyöräily ei sitä tilaa täytä. Mikähän se voisi olla?
Pyöräilisin joka päivä vaikka 40 km, mutta kun tuo polvi nyt änkyröi sitäkin lajia vastaan. Ajattelin aloittaa uinnin, ja jos kinttu ei SITÄ kestä, niin en enää tiedä, mitä tehdä. :D
PoistaKaikki sympatiat polven puolesta täältäkin! Lukemani perusteella olet uudistushenkinen ja rohkea kokeilemaan uutta (voimapyörää, punnerrusta)niin miksipä tosiaan ei vielä joku polvelle suotuisa harrastus? Lisäkiloille ei sympatiaa heru, mutta armoa kylläkin; ehkä mökkilomalle suodaan herkkujen kanssa rälläily, mutta arkeen se ei tietenkään (heh) kuulu. Jospa ne tulleet karisevat alkuperäisten kanssa, kun arki alkaa ja syömiset ovat taas normaaleja. Kaikissa tapauksissa paljon peukkuja täältä!
VastaaPoistaIivelle tuossa yllä jo vastasinkin, että voisin kokeilla uintia. Tässä aika lähellä on uimahalli, ja voisin yrittää käydä siellä kerran tai kaksi viikossa. Ratsastus palaa onneksi huomenna taas viikottaiseen ohjelmistoon, joten eiköhän tästä jonkinlaista viikkosuunnitelman tynkää olla saamassa. :)
PoistaMökkiherkuttelut menivät ihan överiksi, mutta onneksi nyt kotona meininki on rauhoittunut. Jatkossa pitää tosissaan tsempata sapuskoiden kanssa, kun tuo liikunta on osittain jäissä.
<3 <3
VastaaPoista(Olen tänään pohtinut niiden laihduttajien ruokavaliota, jotka eivät liiku laisinkaan joko omasta tahdostaan tai jonkun syyn vuoksi. Huoh. Olen ymmälläni, minkä verran voin/pitää syödä, kun en liiku.)
Minäkin olen ihan ulapalla syömisten kanssa. Pirskatti. Mutta kaloreita en rupea laskemaan jo periaatteestakaan. Haluan opetella tuntemaan kehoni ja mieleni myös silloin, kun liikunta on vähäisempää.
PoistaEn aio laskea minäkään. Enkä syömisiä viedä minimiin. Mutta selvää on, että jäätelöä ei voi syödä entiseen tahtiin, ellei juoksu tai muu onnistu! :)
PoistaJäätelö. <3
Poista