[Musiikki: Velcra - Hadal]
Tällä viikolla on tapahtunut jokin muutos. Aloitetaan vaikka muutoksella painossa, joka oli keskiviikkopunnituksen mukaan taas hinautunut ylöspäin - kuinkas muuten. Ei se kyllä mikään yllätys ollut. Reissuviikon syömiset menivät vielä henkisen latautumisen ja irtioton piikkiin, mutta sitä seuranneen viikon herkutteluille ei kyllä löydy mitään järkeviä perusteluja, vaikka niitä kuinka itsepetoksen kaivosta yrittäisinkin onkia. No, tällä hetkellä siis killun pyöreässä 80 kilon lukemassa (BMI 25,5).
Painoa tärkeämpi asia on kuitenkin ollut muutos mielessäni ja polvessa. Ou mai gaad. Aloitaan mielestä. Viime sunnuntain neljä hölkkäminuuttia vaikuttavat laittaneen jonkin pyörän pyörimään. Sisällä velloneet sekä positiiviset että negatiiviset tunteet pääsivät purkautumaan. Solmu sisälläni alkoi aueta, ja se vaikutti heti henkiseen tasapainoon myönteisesti. Syömiset ovat taas raiteillaan. Mielialojen aallokko on hieman rauhoittunut.
Hämmentävintä on, että tällä viikolla polvessa on tapahtunut muutos parempaan suuntaan. En ihan oikeasti tiedä, onko se totta vai kuvittelenko sen vain. Mutta parina päivänä on ollut hetkiä, jolloin olen unohtanut, että polveni on hankala. Tilanne tuntuu vähän oudolta, sillä polven tila on kaksi ja puoli kuukautta ollut käytännössä vakio. Miten on mahdollista, että yhtäkkiä tapahtuisi jotain? Eihän se siis todellakaan vielä terve tai normaali ole, mutta se on aiempaa vakaampi, sitä ei kuumota, paineen tuntua ei ole yhtä paljon kuin ennen, ja liikkuessa tuntuvat pistokset ovat vähentyneet. Keskiviikkona harrastin taas Porin juoksukoulua, ja sillä kertaa polvi ei tuntunut keräävän painetta yhtä paljon kuin sunnuntaina, jolloin sain naksutella painetta polvesta koko illan pois.
Olen miettinyt asioita, jotka voisivat vaikuttaa polveen:
1) Pääkoppa on taas vaihteeksi paremmassa kunnossa.
2) Oikean käden hermo-ongelmien takia olen rajoittanut pyöräilyä ja sitä myöten liikkunut vähemmän ja levännyt enemmän.
3) Porin juoksukoulun aloitus. (Sen hyöty lienee pelkästään henkisellä puolella eli liittyy kohtaan 1.)
4) Nokkos-Kalkki-Inkivääri + vihersimpukka on kahden kuukauden käytön jälkeen alkanut purra.
Tiedä sitten. Ostin muuten tuota vihersimpukkaa uuden satsin, kun kävin toissapäivänä luontaistuotekaupassa. Siellä oli edelleen myynnissä kahdellakympillä se sama 140 + 60 tabletin satsi, jonka ostin maaliskuun lopulla. Vaikea sanoa, onko noiden syömisestä ollut konkreettista hyötyä, mutta jatketaan nyt vielä. Pillerinnielemisongelmaisena neljän tabletin kiskominen päivässä oli aluksi aikamoista tuskaa ja oksennusrefleksin pidättelyä, mutta viikkojen myötä olen harjaantunut, ja nyt tabletit menevät alas rutiinilla.
Ehkä suurin syy muutokseen on mielen voima. Jo kauan mieli ja kroppa ovat taistelleet toisiaan vastaan. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu, että ne ovat jälleen punoutumassa yhteen toisiaan tukevaksi yksiköksi. Tuntuu, että olen palaamassa taas siihen samaiseen oivalluksen ytimeen, joka kantoi minut merkittävästä ylipainosta normaalipainoon. Jos sotii itseään vastaan, negatiivinen kierre on valmis, eikä mistään tule mitään. Mutta sitten kun mielen ja kehon saa ammentamaan toisistaan voimaa, tapahtuu ihmeitä.
Ihanaa!! Mahtava mielen ja polven muutos.
VastaaPoistaTuo viimeinen kappale olkoon meille kaikille muistutuksena. Mieli pitää olla mukana tässä kaikessa, jotta onnistumiset ovat mahdollisia.
Olet tärkeä! <3
Päivä kerrallaan nyt, sekä polven että mielen kanssa. :) Tänään polvea on taas naksututtanut, mutta sitä varten onkin lepopäivä ja huomenna pyöräilyä.
PoistaMieli on kumma kapistus. Sen voi saada tuottamaan hurjia tuloksia tai vaihtoehtoisesti se voi olla tulppana muutoksen tiellä. Molempia on koettu ja luultavasti tullaan jatkossakin kokemaan. :) Pitää muistaa olla armollinen ja antaa itselleen aikaa.
Sinäkin olet tärkeä ja ihana!
Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Viime aikoinahan on paljon ollut esillä, että räjähdysmäisesti lisääntyneet selkävaivat johtuvat nimenomaan stressistä. Eikä pidä väheksyä lääkkeiden lumevaikutustakaan.
VastaaPoistaEdelleen pakko mainita, että en ole kenenkään juoksuaskeleista niin iloinen kuin sinun. :)
Toivon ja tavallaan uskon, että mieli saattaisi pystyä korjaamaan tuon polven, mutta toisaalta sitä epäilee, onko se mahdollista. Ja jos epäilee, niin estääkö se mahdollisuuden toipua? Voi taivas, ei ole ihmekään, jos menee koko ihminen ihan solmuun. :) Välillä on niin vaikea uskoa varauksetta.
PoistaJoogassa opetettiin pranan kohdistamista haluamaansa kehonosaan. En tiedä olenko onnistunut, mutta olen ainakin yrittänyt joogassa saada elämänvoiman virtaamaan polveen.
Tää alkaa mennä ihan New Ageksi! :)