[Musiikki: The Goo Goo Dolls - Dizzy up the Girl]
Kävin tuttuun tapaan tänään vaa'alla, ja vaikka yritän kovasti taistella eroon siitä, että annan numeroiden vaikuttaa mielialaani, niin kyllä ne vaikuttavat. Tänään onneksi positiivisella tavalla, sillä vaaka tarjoili lukeman 77,6 kiloa eli 900 grammaa vähemmän kuin viime viikolla. Joku on käynyt hätistelemässä turvotukset veke. Ja BMI nyt on vihoviimeinen lukema, jota pitäisi tuijottaa, mutta jostain syystä suu nousee parin lievästi ylipainoisen viikon jälkeen muikealle hymylle, kun BMI on taas normaalipainon puolella (24,8).
Teinkö sitten jotain eri tavalla viikon aikana? Sinänsä joo, sillä päätin heittää tavoitteeni pysytellä marraskuun ajan herkuista erossa romukoppaan ja astelin jäätelökauppaan. Yksi rasia Aino Ihana Maitosuklaata, kiitos. Viikonloppuna teki jostain syystä mieli Fazerin konvehteja, ja ostin 210 gramman rasian. Maanantaina syötiin vielä köyhiä ritareita. Kiristys päässä hellitti ja sitä myöten kroppakin rentoutui. Miksiköhän edes yritin jotain herkutonta kuukautta? Jos pari herkkumässyttelyä viikossa on ennenkin toiminut, niin kai se jatkossakin toimii. Kunhan ei vaan päästä herkkupäivien määrää kasvamaan viikossa esimerkiksi seitsemään, köh.
~*~
Aika mahtavaa muuten. Rikoin eilen NaNoWriMo-projektissani 50 000 sanan rajapyykin! Tarina on vielä kesken, ja ihan kauhean määrän editointia tuo jo kasassa oleva tekstimäärä tulee tarvitsemaan, mutta minä tein sen, jees. Nyt on hyvä fiilis. Kuun alussa 50 000 sanaa tuntui aika hurjalta tavoitteelta, mutta kun vain joka päivä pakotti itsensä kirjoittamaan, niin kyllä sitä tekstiä alkoi syntyä. Kirjassa tapahtui paljon sellaista, mitä en ollut etukäteen suunnitellut, ja hahmotkin rupesivat elämään ihan omaa elämäänsä. Kaiken kaikkiaan NaNoWriMo on ollut ihan huippu juttu, sillä se on auttanut minua pääsemään eroon turhasta itsekritiikistä ja kirjoittamisen pelosta.Malja minulle!
Malja sinulle, todellakin! :)
VastaaPoistaOmat "kirja"-projektini ovat olleet jäissä vuosien ajan ja tuntuu, että tää kaupunkielämä on syöny kaiken luovuuden minusta. Ihailen kykyäsi kirjoittaa "pakosti"! Vaikka minulla on päässä lähes valmiit tarinat, en saa niitä ulos, tarvin siihen tietyn hetken, jota ei oo viime aikoina näkynyt..
Onnittelut uudelleen normaalipainon puolelle pääsystä! Jospa nyt pysyisit siellä, kun et stressaa asiasta niin paljoa ja ennen kaikkea, olet onnellinen tässä hetkessä :)
Loistavia saavutuksia taas! Milloin päästään lukemaan marraskuun tuotosta? :)
VastaaPoistaOnnea uudelle matkalle: malja tai yksi Aino maitosuklaa saavutuksillesi, uusille unelmille ja kirjoittamiselle!
VastaaPoistaKatjaEmilia: Minulle inspiraation tai oikean hetken odottaminen ei auta kirjoittamiseen, sillä keksin aina jotakin muuta tekemistä enkä koskaan uskalla ryhtyä oikeasti toimeen. Siksi tuo NaNoWriMo oli ihan loistava, sillä se toi sopivan paineen, joka auttoi kirjoittamaan. :) NaNoWriMon nettisivulla on myös forumi, josta saa muilta oman tekstinsä kanssa kamppailevilta tukea ja tarvittaessa persiille potkimista. :)
VastaaPoistaEi ne pienet heilahtelut ylipainon puolelle haittaa, vaan tärkeintä on, että pitkällä aikavälillä keikkuisin mieluummin lukeman 25 alla kuin yllä. :)
TM: Sitten kun saan kirjan kirjoitettua loppuun, muokattua ja korjailtua sen, sekä vakuutettua kustantajat siitä, että minä olen uusi J.K. Rowling tai Stephenie Meyer. ;D
Eija: Kiitos! Juhlistin marraskuun viimeistä päivää nimenomaan Ainolla, ja hyvää oli! :)