[Musiikki: Sigur Rós - Valtari]
Pari päivää on väsyttänyt tosi paljon. Luulin sen johtuvan vain siitä, että olen nukkunut liian vähän ja liikkunut liikaa, mutta ilmeisesti pitkään kestäneen hyvän olon jälkeen olikin aika tulla hieman alaspäin.
Eilen itkin jotain tyhmiä ja mitättömiä asioita. Tänään tulin kotiin kahvakuulatunnilta, ja kun ulko-ovi sulkeutui takanani, rupesin vain itkemään. Kaappasin kissan sohvalta syliini ja kuuntelin sen hurinaa poskeani vasten ja annoin kyynelten tulla.
Mielellä on jotain asiaa. Niinhän sillä aina. Pitänee nyt vain antaa itselleen taas aikaa. Ja jotenkin omituisella tavalla tämänkertainen melankolia tuntuu hyvältä vaikka tekeekin hieman kipeää. Puhdistavalta.
Olen kuunnellut pitkän tauon jälkeen Sigur Rósia. Se musiikki jos mikä antaa sielulle tilaa. Ja huomenna aamulla menen joogaan. Sunnuntaille olen suunnitellut kundaliinijoogaa. Pelottaa jo valmiiksi, mitä patoja siellä mahtaakaan aueta.
Tarpeellisia kaiketi.
Oi Sigur Rós, ihaninta. Oma melankolisen sielunmaisemani laulu on Tenhin Varpuspäivä, suosittelen kuuntelemaan, saatat pitää siitä. :)
VastaaPoistaHalauksia. <3
Sigur Rós on ihana yhtye, niin omanlaisensa ja mikä fiilis heidän musiikistaan välittyykään. <3
PoistaKuuntelin tuon Tenhin kappaleen. Ehkä se oli omaan makuuni hivenen liian raskas, mutta kohtahan tuo syksy on jo ovella, niin ehkä sitten. :)
Kiitos!