Kuten todettua, kevään eka juoksulenkki meni hanurilleen. Toisen lenkin aikana ekan lenkin muisto painoi vahvana mielessä, ja lenkki meni jännittäessä, että mitähän tästäkin taas tulee. Tänään (keskiviikkona) kävin jälleen hieman juoksemassa, ja nyt osasin jo rentoutua ja nauttia. Oli aika kivaa! Vilkaisin kuvajaistani aina bussipysäkkikatosten ohi juostessa ja hymyilytti ja saatoinpa salaa näyttää itselleni voitonmerkkiä. Tuntui juoksijalta! Viime vuosien onnistumiseni liikunnan ja painonhallinnan saralla ovat olleet erittäin vahvasti kiinni juoksijan identiteetissäni, ja tuntui hyvältä saada siitä edes pieni palanen takaisin.
Jee! <3
VastaaPoistaNiinpä! :)
PoistaOnnea, ihanaa! Happy for you!
VastaaPoistaHaaste blogissani (ilman paineita :))
Kiitos!
PoistaJa kiitos haasteesta, se on pistetty jemmaan. :)
Ihanaa! Tämä pitää muistaa omilla huonoillakin lenkeillä. Vaikka kulkisi miten huonosti, niin pystyn juoksemaan. Koska se on aika kivaa! <3
VastaaPoistaVoi miten ihanaa!!! Iloitsen puolestasi <3
PoistaAku: Yleensä asioita oppii oikeasti arvostamaan vasta sitten kun ne menettää, se on surku. Mutta hyvällä onnella menetetyn asian saa takaisin. :)
PoistaHepa: Kiitos! <3
Ihanuutta! <3 Jatkukoon rentous ja nautinnollisuus!
VastaaPoistaSen päättää polvi, mutta toivotaan parasta. :)
PoistaJee jee! Vähänkö ihanaa :D I'm so happy!
VastaaPoistaJei! :)
PoistaQ, oli pakko tulla vielä sanomaan, että tämä sinun uutisesi on tuonut hyvää mieltä ja iloa paljon. <3
VastaaPoistaHyvä jos pienistä juoksuhetkistäni on iloa muillekin kuin minulle. :) Pitäisi ehtiä taas juoksulenkille, mutta kahvakuulat, uinnit ja ratsastukset täyttävät kalenterin aika tehokkaasti. Kenties viikonloppuna!
Poista