Viikonlopun jälkeen

[Musiikki: Emeli Sandé - Our Version of Events]

Olin viikonlopun Helsingissä parhaan ystäväni luona. Oli hauskaa ja pieni irtiotto arkeen teki tosi hyvää! Sanomattakin on selvää, että ruokailurytmit saivat huutia kaiken ryypiskelyn ja syöpöttelyn keskellä, ja tänään onkin ollut tosi vötkylä olo. Tuntuu todella löysältä eikä oikein jaksaisi innostua mistään. Tekisi mieli mönkiä vain pötköttelemään peiton alle.

Onneksi nämä olot osaa tunnistaa ja tietää, mistä ne johtuvat. Kun syö ja juo paskaa, se heijastuu koko kehoon. Kauheinta on tajuta se, että ennen tällainen nuutunut ja "mikään ei huvita" -fiilis oli normaalia, eikä sitä edes osannut kyseenalaistaa.

Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa mikään punnertaminen tai lenkkeily (varsinkaan upeassa marraskuun paskasäässä), mutta tällaiset hetket ovat juuri niitä hetkiä, jolloin mikään muu ei ole niin tärkeää kuin ähistellä punnerrusohjelman parissa ja sitoa lenkkareiden nauhat ja pistää menoksi.

Olisi sitä paitsi tyhmää olla menemättä lenkille, sillä vammapolveni on alkanut kestää maltillista juoksemista. Olen noin kuukauden ajan käynyt yhdistetyillä kävely- ja juoksulenkeillä: aluksi kerran viikossa ja sitten kaksi kertaa viikossa. Kahden minuutin kävelypätkien lomassa juoksen 1-2 minuuttia. Polvi on kestänyt ajoittaisia vibailuja lukuun ottamatta. Tuntuu hyvältä.

Olen huomioitunut seuraavia seikkoja: polvi pitää kohtuullisesta rasituksesta, lämmöstä sekä 70 % todennäköisyydellä Amazonista tilaamastani ihmelääkkeestä. Kahden kuukauden purteli vetelee viimeisiään, mutta tilasin jo satsin seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi. Välillä kävellessä ja jopa juostessa oikeassa polvessa on tuntunut samaa kimmoisuutta, joustoa ja pehmeyttä kuin vasemmassakin eli siinä terveessä polvessa. Toki suurimman osan ajasta polvi on vielä vähän känttyrä, mutta pikkuhiljaa se on mennyt parempaan suuntaan. Toivottavasti kehitys jatkuu. Mainitsin tuossa, että polvi tykkää lämmöstä. Olen noiden juoksua sisältävien lenkkien jälkeen käynyt saunassa köllöttelemässä. Viime maanantaina en jaksanut, vaan kävin pelkästään suihkussa ja polvi oli pari päivää äkäisen oloinen. Sattumaa? Ehkä, mutta muistelin sitten, miten kesällä mökkeillessä pystyin juoksemaan aika hyvin, ja silloin tuli saunottua ahkerasti. Hellinkin siis polvea mieluummin saunan lämmössä kuin isken siihen jonkun jäisen hernemaissipaprikapussin kiinni. Hyi hitto.

Tällä viikolla voisin yhdellä lenkillä kokeilla pidentää juoksuosuuksia kolmeen minuuttiin. Sen tarkempia suunnitelmia ei ole. Elän oikeastaan viikon ja jopa päivän kerrallaan. En tiedä, mitä teen sitten, kun tiet peittyvät pysyvästi jäähän ja lumeen. En kauhean mielelläni juokse nyt muilla kuin Vomeroilla, mutta viime talvi osoitti, että pakkaslumella niistä lähtee kaikki pito eikä juoksusta tule yhtään mitään, kun joka askelella lipsuu. No, talvella onneksi pääsee hiihtämään, mutta siinäkin vähän mietityttää se, että polveen kohdistuu varsinkin ylämäissä vääntöä kun hinkkaan mäkiä ylös V-tyylillä. Mutta kuten sanottu, askel kerrallaan.

Postiluukusta tunkeutui sisään muuten joku GoGon lippulappuslahjakortti, jolla saa ilmeisesti 12 päivän treenit ilmaiseksi. Lahjakortti pitää aktivoida jouluaattoon mennessä, ja ajattelin kyllä tuon kortin hyödyntää, varsinkin kun lähimpään GoGohon on matkaa niinkin hirvittävästi kuin reilu puoli kilsaa. Pitää vain valita joku taktinen ajankohta, kun ulkona on kaikkein persemäisimmät säät. Nythän tuolla ulkona vielä ihan ilokseen liikkuu, kun tiet ovat taas sulat.