Kävin tänään ortopedillä ja sieltähän se sitten tuli: lääkäri diagnosoi käsikopelotutkimuksen ja oireiden perusteella minun potevan kondromalasiaa. No, se nyt ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, sillä kyseistä vaivaahan olen epäillyt ties miten kauan. Magneettikuvauksesta ei kuulemma luultavasti selviä mitään, eikä tähystysleikkaus tässä vaivassa hyödytä. Röntgeniin sain lähetteen, mutta muuten lopputulos oli se, että näillä polvilla eteenpäin. Olin sen verran hyvällä tuulella, etten jaksanut ruveta änisemään vastaan. Olenhan joka tapauksessa koehenkilöjonossa sinne mestaan, missä pääsee magneettikuvaan ilmaiseksi. Haluan käydä kuvauksissa varmuuden vuoksi, vaikka niissä ei mitään mullistavaa näkyisikään.
Polvi on mennyt parempaan suuntaan. Edistyminen lienee useamman tekijän summa: lepo, pyöräily, ehkä jopa se hassu vihersimpukkatuote. Jatkan samaan malliin.
Tukaani alkaa muuten hajota käsiin, nyyh. Kävin lääkärissä pyörällä, ja sekä meno- että paluumatkan pyörästä kuului hirmuista rouskuntaa. Vaihdettiin ketjut, mutta ongelma pysyi. Ilmeisesti Tukaanista on keskiö menossa rikki. Äääää. No, sen saa vaihdettua, mutta olisi ollut kiva, jos pyörä olisi kestänyt vielä pari viikkoa eli siihen asti, että saan uuden pyörän.
Illalla kävin vielä joogassa, joka viime viikon tapaan jäi tyngäksi sateen takia. Matkustin keskustaan bussilla, ja Keskustorilta kävelin Pyynikille, missä jooga pidettiin. Joogan jälkeen kävelin saman matkan takaisin, niin polvi sai sopivasti kävelytreeniä.
Kiva kuulla, että polvi menee parempaan suuntaan, tuomiosta huolimatta! Uusi pyöräsi on mahtava uutinen! Luulen kilometrimääräsi kasvavan sen myötä :)
VastaaPoistaAurinkoa ja valoisia ajatuksia viikkoosi! <3
En malttaisi odottaa uutta pyörää, mutta kai se on pakko. Toivottavasti Tukaani pysyy siihen asti tolkuissaan!
PoistaHuippua kesäviikkoa sinne myös! :)
Onhan tuossa kuvaamisessa sekin puoli, jos siellä ei mitään näy, niin toivottavasti se vähän huojentaa. Varsinkin kun todennäköisen diagnoosin puolesta siellä ei välttämättä mitään pitäisikään näkyä.
VastaaPoistaKyllä sua nyt koetellaan, jos pyöräkin meinaa hajota alle. Tsemppiä! :)
Parasta olisi, jos magneetti varmentaisi kondromalasiadiagnoosin, tai jos polvesta löytyisi joku häikkä, jonka pystyy korjaamaan helposti.
PoistaJoo, kohta pitää oikeasti ruveta harrastamaan käsillä kävelyä, kun ei tässä muuten enää eteenpäin pääse. :D
Tsemppiä Tukaanille, toivottavasti jaksaa vielä hetken! Huippujuttu, että diagnoosi on selvillä, se tuo kuitenkin aina mielenrauhaa - vaikka ei hyödyttäisikään.
VastaaPoistaYhden lääkärin mielipidehän tuo vain on, mutta koska itse olin päätynyt samaan, on se todennäköisesti oikea. ;D
PoistaPelkkään ortopediin ei tosiaan välttämättä voi luottaa:)
PoistaAnteeksi, jos lukijoissa on alan edustaja, mutta itselläni ollut sen verran ristiriitaisia ja huonoja kokemuksia. Täytyy käydä uudestaan lukemassa, minkälaisesta "tuomiosta" sulla on kysymys.
Hieno positiivinen suhtautuminen sinulta!
Lääkäreiden linja ei todellakaan aina pidä yhtä. Kun mainitsin sille yksityiselle ortopedille, jonka luona kävin maaliskuussa, että epäilin kondromalasiaa, hän ei pitänyt sitä todennäköisenä. Nyt tälle julkisen puolen ortopedille en maininnut kondromalasiasta sanaakaan, mutta hän antoi sen diagnoosiksi. Tosiaan, odottelen rauhassa sitä magneettikuvausta. Sieltä selviää sitten asioita jos on selvitäkseen!
PoistaKävin kuukkeloimassa tuota, niin estääkö se nyt sun juoksut kokonaan vai oisko kuitenkin toivoa näkyvissä? Ei ehkä mitään maratoonarijuttuja vois, mutta tasaisesti jotain?
VastaaPoistaJotain apua ilmeisesti olisi polven ympäryslihasten parantamisella. Saitkos siihen mitään ohjeita?
Mitä olen ymmärtänyt, niin kondromalasia ei estä juoksemista eikä juoksu pahenna kondromalasiaa. Toki polvea pitää kuunnella erityisen tarkasti, että mitä se kestää. Jatkan juoksuun totuttelua Porin juoksukoululla, ja ehkäpä vuoden loppuun mennessä polvi alkaa taas kestää säännöllisiä 5-10 kilsan lenkkejä, sen näkee sitten. :)
PoistaSain juu lääkäriltä liike- ja lihasharjoitteluohjeita. Nyt jonkun pitäisi vain ne tehdä, kröhöm.
Kun minä pari vuotta sitten sain kondromalasiadiagnoosin sain myös Glucosamin-reseptin. Mainittiinko siitä sinulle? Söin niitä pillereitä ison törpöllisen, mutta en kyllä osaa sanoa, oliko niistä jotain apua. Luulen, että lihaskuntoharjoittelut ja venyttelyt auttoivat enemmän, koska polvet on edelleen paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Saatan joskus työpäivänä (teen pääasiassa istumatyötä) tai pitkään autoa ajettuani havahtua yhtäkkiä siihen, että polvissa ei tunnukaan mitään :) Sitten on niitä huonompia hetkiä, varsinkin patikointi/vaeltaminen ottaa polviin, kun selässä on tavaraa ja maasto on mäkistä. Nouseminen ei niinkään ole ongelma, vaan pahinta on laskeutuminen.
VastaaPoistaSuosittelen niitä liike- ja lihasharjoitteita :) Vaikka en minäkään niitä kovin ahkerasti jaksa tehdä...
Ja sitten mun kyllä täytyy antaa tunnustusta sun pyöräilyinnostukselle! 15 vuotta vanhalla pyörällä poljet melkoisia kilometrimääriä :)
Lääkäri ei maininnut mitään glukosamiinista, mikä voi johtua siitäkin, ettei Kela enää korvaa kyseistä lääkettä. Olin siis aiemmin lueskellut tuosta aineesta, ja sitä pitäisi olla jonkin verran tuossa luontaistuotteessa (nokkos-inkivääri-kalkki-vihersimpukka), jota olen syönyt parisen kuukautta. En tiedä, toimiiko. :)
PoistaVenyttelyt kuuluvat päivittäiseen ohjelmistoon, ja uskon kanssa, että niistä on enemmän hyötyä kuin mistään lääkkeistä. Tarkoitus on myös tehdä noita liike- ja lihasharjoitteita, oikeasti! :D
Pikkuhiljaa yritän totuttaa polvea takaisin kävelyn ja juoksun aiheuttamaan tärinään. Onneksi on nyt tuo Kilometrikisa, niin on myös hyvä syy pyöräillä. Ja juu, 15-vuotiaalla mankelilla saa lihakset kovaan iskuun. :)