Ihan hyviä kuulumisia

Kävin eilen otattamassa polvestani röntgenkuvat, vaikka suoraan sanoen en usko, että niissä mitään tulee näkymään. Samalla reissulla kävin puistojoogassa. Tiistai-illan perinteeksi on näemmä tullut, että sataa, mutta tällä kertaa sade pysyi sen verran maltillisena, että tunti saatiin pidettyä loppuun asti. Joogamatto tosin kastui sen verran, että liukasta meinasi olla. Loppurentoutuksen aikana taivas alkoi selkeytyä ja oli aika hienoa maata selällään, kuunnella luonnon ääniä ja katsella välillä puiden lehtien lomasta erottuvaa kirkasta taivasta. Sillä reissulla tuli kivasti pyöräiltyäkin (37,1 km), kun meno- ja paluumatkojen lisäksi huristelin ylimääräisen kymmenen kilometrin kiekon Iidesjärven ympäri odotellessani joogan alkamista. Olin matkassa Tukaanilla, sillä Hirmussa ei ole tarakkaa ja joogamaton kuljettaminen onnistuu parhaiten tarakalla. Kyllähän tuo matka raihnaisella Tukaanillakin taittui, kun sen sai ajaa pätkissä.

Eilen aloitin myös vihdoin ja viimein ortopedilta saamani polven liike- ja lihasharjoitteluohjelman. Ohjelma kestää kahdeksan viikkoa ja viikosta riippuen se pitäisi tehdä 2-4 kertaa päivässä läpi.

Kissa ymmärtää, että paras lääke vammoihin on lepo

Vaa'allakin kävin tänään. Näytti 79,6 kiloa (BMI 25,4), eli aika tukevasti tässä 79-80 kilon välimaastossa nyt killutaan. Syömisethän tässä kusee jos jokin. Liika herkkujen pupeltaminen estää painon putoamisen takaisin sinne 78 kilon tuntumaan.

Työrintamalta kuuluu muuten hyvää! Olen saamassa uuden isohkon toimeksiantajan ja tekemässä aluevaltauksen av-kääntämisen puolelle. Huu, jännää. Se on kuitenkin ihan erilainen kääntämisen muoto kuin tähän asti tekemäni artikkeli- ja kaunokirjallisuuskäännökset. Mutta jee, uusia haasteita.