Liikuntaviikko 22

Blogiparka on jäänyt taas kaikkien muiden juttujen varjoon. Joka tapauksessa nyt tulee aina niin kiinnostava kooste edellisviikon liikunnoista.

maanantai

83 punnerrusta (vko 3 / pv 2: 14 - 19 - 14 - 14 - 22)

50 kevennettyä punnerrusta

47,8 km pyöräily, 2:26:39

tiistai

voimapyörä, 4 x 15

27,6 km pyöräily, 1:29:03

2,2 km kävely/juoksu, (5 min kävely + 4 min juoksu) x 2, 18 min

keskiviikko

vapaa

torstai

91 punnerrusta (vko 3 / pv 3: 16 - 21 - 15 - 15 - 24)

50 kevennettyä punnerrusta

83,0 km pyöräily, 4:39:13

perjantai

voimapyörä, 5 x 10

10,8 km pyöräily, 40 min

ratsastus, 1 h

lauantai

vapaa

sunnuntai

3,8 km kävely, 40:54

1,2 km juoksu, 8:20

Torstain pitkä pyörälenkki oli vähän hullu. Siitä palautumiseen meni jokunen päivä, ja itse asiassa koko hommassa kävi niin, että lenkki aiheutti minulle valtavan ruokahalun. Tulin siis pyörälenkiltä kotiin illalla puoli yhdentoista maissa ja jo seuraavana aamuna lähdin ratsastamaan. Söin toki lenkin jälkeen kunnon aterian, mutta kroppa oli perjantaina ihan tillintallin ja huusi ravintoa. Tallin jälkeen päivä menikin sohvalla röhnöttäessä ja suklaata mussuttaessa ja yöllä oli pakko saada ranskanperunoita. No, energiavarastot tulivat siinä taatusti täyteen, mutta sen sijaan että olisin palannut järkisyömisiin mussutin seuraavina päivinä kaikkea mahdollista ihan puhtaasta syömisen ilosta. Ja nyt on olo kuin rantapallon nielaisseella! Voi hyvänen aika, ei sitä ihminen kyllä koskaan opi. Saa nähdä, hirviänkö huomenna vaa'alle. Jotain kahtasataa se kuitenkin näyttää.

Blaah. No minkäs sille enää mahtaa.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa kävelemässä ja ohessa jatkoin Porin juoksukoulua. Olipa ihana ihan vain kävellä! Ensin kävelin kilometrin, sitten juoksin reilun kilometrin ja kävelin kotiin. Loppumatkasta polven yläpuolella tuntui jotain vibaa, mutta leposärkyä ei ole ollut, jee!

Tämä viikko menee vähän eri lailla, kun kävin perjantain sijaan ratsastamassa jo eilen. Oli muuten kivan kesäinen maastolenkki. Osku on talven jälkeen taas rennompi eikä hötkyile kaikkea mahdollista. Ratsastelin puolitoista tuntia ja ravattiin ja laukauttiin ja iih.

Näillä näkymin olen siis perjantaina pyöräilemässä 80 kilometrin matkan erääseen miittiin, ja sunnuntaina pitäisi polkea samainen matka takaisin. Huh. Saa nähdä, ehtiikö kroppa lauantain aikana palautua ja onko viikonloppuna edes kelvollista pyöräilysäätä. Vaikka mesonkin aina siitä, miten sää ei ole mikään tekosyy jättää liikkumatta, niin 80 kilometriä vesisateessa menee ehkä korkeammankin kipurajan yli.

Tänään suunnitelmissa on mennä kesän ekaan puistojoogaan, jos se vain pidetään. Sää meinaa tässäkin asiassa sotkea.