keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Liikuntaviikko 7 + uimakoulukokemuksia


maanantai
2,6 km kävely, 30 min
11,6 km hiihto, 1:31:25

tiistai
2,6 km kävely, 30 min
11,6 km hiihto, 1:30:36

keskiviikko
10,8 km kävely, 1 h 55 min
ratsastus, 2 h 45 min

torstai
4,0 km kävely, 45 min
uinti, 1 h 25 min

perjantai
vapaa

lauantai
putkirullaus, 1 h 10 min

sunnuntai
4,0 km kävely, 45 min
uinti, 1 h 10 min

+  20 punnerrusta joka päivä

Sain Amazonista tilaamani pilatesrullan kotiin ja testasin sitä lauantaina. Teki kipeää. Etenkin pohjelihakset ja IT-jänteet olivat niin järkyttävän kireät, että otsalle meinasi pukata vallan tuskanhikeä ja silmiin kohota muutama kyynel. Putkirullaus kävi muutenkin ihan urheilusta: siinä rullan päällä keikkuessa sai ihan oikeasti käyttää lihaksia.

Uinnin tekniikkakurssi alkoi viime viikolla, ja huomasin hyvin äkkiä olevani tismalleen oikeassa paikassa. En nimittäin osaa mitään! Kahdella ekalla kerralla harjoiteltiin rintauintia, ja kun muut ryhmäläiset siirtyivät edistyneempiin harjoituksiin, minä vielä ähistelin potkuharjoitusten parissa. Voi evo. Saatoin jopa toisen tunnin aikana oppia oikean potkutekniikan, mutta sitten kun siihen olisi pitänyt yhdistää oikeaoppinen hengitys ja liuku... Ihan kamalaa, kun ei vain tajua. Silloin muistui taas mieleen, miksi tykkään liikkua yksin ja omassa rauhassa. Ei haittaa, jos tekniikat eivät ole ihan kohdallaan. Ei haittaa, jos oppiminen ottaa oman aikansa. No eipä siinä, piti vain niellä ylpeys ja muistuttaa itselleen, että oppimassahan täällä ollaan.

En siis ole ainakaan vielä löytänyt sisäistä delfiiniäni. Selkärankaan iskostunut mummosammakko tahtoo pitää tiukasti otteessaan. Uimisessa on kohdallani se iso ongelma, että vaikka pidän vedestä elementtinä, minä myös pelkään sitä. Pelkään todella paljon hukkumiskuolemaa. En osaa sukeltaa tai mennä veden alle pitämättä samalla nenästä kiinni. Sunnuntain treenikerraksi kävinkin ostamassa nenäklipsin. Se ehkä auttoi vähän, kun ei tarvinnut veden alla jännittää, onnistunko imaisemaan puoli altaallista vettä nenään.

Huomenna harjoitellaan vapaauintia. Toivottavasti se luonnistuu vähän paremmin kuin rintauinti!

10 kommenttia:

  1. Mummosammakosta delfiiniksi! :D

    Kyllä kai vettä jossain määrin on syytäkin pelätä ja kunnioittaa. Mutta onneksi pelkosi ei estä sinua uimasta.

    Tsemppiä vapaauintiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummosammakosta on kyllä pitkä matka delfiiniksi. Jos vaikka löytäisi ensin jonkun välimuodon... olisiko pallokala hyvä? :D

      Onneksi vesipelko ei ole ylitsepääsemätön. Jotenkin olen vain jäänyt sen "apua, nenään menee vettä!" -kammon vangiksi. Uskon kyllä, että uimakoulu auttaa siihen!

      Kiitos tsempistä, siitä oli hyötyä, sillä vapaauinti sujui tosi hyvin verrattuna rintauintiin. :)

      Poista
    2. Pallokala välimuotona hyväksytty! :D

      Poista
    3. Loistavaa! Pallokalana on hyvä lillua. :)

      Poista
  2. Rullailu muuttuu aika äkkiä vähemmän tuskaiseksi, kun sitä vaan muistaa tehdä säännöllisesti. Lisäksi rullan päällä tasapainoilunkin oppii ajastaan. Varsinkin syville vatsalihaksille se on tehokasta treeniä. Välillä on kyllä niin kipeitä lihaksia, että ihan ko. raajan omapaino riittää, yhtään ylimääräistä painoa ei siedä sen päälle varata. Mutta silti ihana kapistus! :)

    Kyllä uinti alkaa sujumaan, kunhan vaan malttaa harjoitella. Oppimisen takia tekniikkakurssilla ollaan. Rintauinti oli mielestäni kaikkein vaikein uintitekniikka, kun tyky-kurssilla eri lajeja harjoiteltiin, niin yllättävää kuin se olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, toinen rullailukerta oli jo siedettävämpi kuin eka! Sattui vieläkin aika muikeasti, mutta ei itkettänyt enää niin paljon. :)

      Rintauinti oli/on kyllä ihan älytöntä. Kuten tuossa yllä Vadelmallekin mainitsin, vapaauinti sujui paljon paremmin, kun sitä tänään harjoiteltiin.

      Poista
  3. Tsemppiä uintiin! Pikkuhiljaa se meni minullakin, pienin askelin. Rintauintia harjoittelin ensimmäisellä kerralla melkein koko kurssin ennen kuin hoksasin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vain tajua sitä rintauintia! Se tuntuu ihan luonnottomalta tavalta edetä vedessä. Ihmeellistä pomppimista ja henkihieverissä äheltämistä... :D

      Poista
  4. Vau, uintikouluilua! Sinä olet kyllä loistoesimerkki monessa asiassa, kiitos. :)

    Nenäklipsin tarvitsisin minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko oli ilmoittautua uimakouluun, kun sammakkotyyli alkoi kyrsiä. Tuntui ikävältä aina olla muiden hidasteena altaassa, ja saihan siinä niskansa aina tehokkaasti kipeiksi. Vapaauinti tuntui kivalta! Motivaatio oppia lisää on korkealla.

      Kannattaa hankkia nenäklipsi, jos muuten on hankalaa olla kokonaan veden alla pitämättä nenästä kiinni. Hommasin muitakin uimakamoja kuten uimalakin ja -lasit, ja koko lajista on avautunut ihan uusia ulottuvuuksia. :)

      Poista