[Musiikki: Savage Garden - Affirmation]
Eipä tuo polvi näköjään liian kipeäksi ole äitynyt, sillä tänään kävin käppäilemässä 9,4 kilometrin sauvakävelylenkin. Silloin kun juoksin, kävely oli tylsintä ikinä. Nyt siitäkin osaa taas nauttia. On ollut oikeasti kiva käydä pitkillä kävelylenkeillä. Latasin mp3-soittimeen Mirabai Ceibaa, jonka rauhallisen ja mantramaisen musiikin tahdissa mieli on saanut levätä ja toisaalta ajatuksille on ollut tilaa. Kiersin tänään itse asiassa saman kiekon kuin aktiivisina juoksuaikoina. Silloin tuo 9,4 kilometriä koostui 8,4 kilometrin vakiolenkistäni ja kilometrin alku- ja loppukävelyistä. Unelmani on vielä kerran elämässäni juosta tuo kiekura ilman polvikipuja. Toteutumisesta ei ole takeita.
Ylenpalttinen kävely on kipeyttänyt jalkapohjat päkiöiden kohdalta. Oikeaan koipeen tuli kamala rakkula, joka minun tietysti piti mennä puhkomaan ja repimään auki. Minulla on ihossa ties miten monta arpea vain sen takia, kun en malta antaa haavojen parantua rauhassa vaan niitä on pakko olla koko ajan nypläämässä. Oli miten oli, nyt tuo rakkula on kamalan kipeä. Ja vasemmassa päkiässäkin on rakkula, mutta sen älysin (toistaiseksi) jättää rauhaan. Kävely on mielenkiintoista, kun ontuu molempia jalkoja.
Huomenna kahvakuulaa, jee!
Rauhallisia unia kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti