[Musiikki: Kent - Röd]
Varasin ajan lääkäriin. Väsymys puskee jälleen päälleni, paino nousee (eilen 81,6 kg), tuntuu etten jaksa mitään ylimääräistä.
Pidän kiinni pienestä arjestani, koska se auttaa minua jaksamaan. Teen saamani toimeksiannot (onneksi niitä on keskimäärin vain noin 0-20 tuntia viikossa) ja harrastan liikuntaa. Yritän pitää pyörän pyörimässä, etten lamaannu.
Mutta muuten en jaksa oikein muuta kuin hautautua sohvalle peiton alle katsomaan televisiota tai notkua internetissä. Ja sitten mennä nukkumaan. Nukkuakin voisin vaikka kuinka kauan. Normaalisti aikuisen kai pitäisi pärjätä 7-8 tunnin yöunilla. Minä tarvitsen vähintään 9 tuntia ja senkin jälkeen voisin vain jäädä puolihorrokseen sänkyyn.
Pitkään olen uskonut, että painoni nousee, koska syön jotenkin väärin. Että en vain osaa. Pitkään olen uskonut, ettei minua huvita tehdä kokopäiväisesti töitä, koska olen laiska ja liian mukavuudenhaluinen. Pitkään olen uskonut, etten innostu mistään sosiaalisista tapahtumista, koska minä nyt vain olen tämmöinen: introvertti ja ujo.
Mutta ehkä minun kehossani on oikeasti jotakin pielessä. Ei ole normaalia, että olen yhä useammin näin uupunut, vaikka en edes tee raskasta kokopäivätyötä eikä minulla ole kakaroita joista huolehtia. Ei ole normaalia, että vaikka kuinka liikun ja syön terveellisesti, painoni hädin tuskin pysyy paikoillaan.
Mittasin verenpaineen isän luona viikko sitten. Se oli noin 140/100. Näillä elämäntavoilla sen ei pitäisi olla noin korkea, vaikka korkea verenpaine onkin suvussani rasitteena. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kolme vuotta sitten noin 87-kiloisena verenpaineeni oli 115/80. Juoksun pois jääminen ei voi vaikuttaa noin paljon, koska muuten liikun edelleen. Herkkuja en syö yhtään sen enempää kuin tuolloinkaan.
Kävin äsken optikolla korjauttamassa rempsottavat silmälasini, apteekissa ja kaupassa. Kun pääsin kotiin, istuin vain hetken sohvalla itkemässä.
Haluan olla taas pirteä ja jaksava. Mutta kun välillä tuntuu kuin rinnan kohdalla olisi raskas möykky, joka saa hengittämisenkin tuntumaan vaikealta.
Nyt lepään pari tuntia, sillä tahdon jaksaa mennä kahvakuulatunnille. Siellä minusta tuntuu ainakin hetken ajan vahvalta. Normaalilta.
<3 <3
VastaaPoistaHyvä että varasit.
Olen seurannut blogiasi jo pitkään. Kirjoitat niin hyvin.Ajatuksesi ovat syvällisiä ja järkeviä. Löysin blogisi Darlingin blogin kautta ja kiinnostuin kun puhuit vaikeasta parisuhteesta ym. Tämä postauksesi kuullostaa niin kovin tutulta, aivan kun itse kirjottaisin. Älä loukkaannu,mutta oireesi kuullostavat myös kovasti masennuksen tyyppioireistolta. Ainahan kaikki väsymys ei ole fyysistä. Itsellä on huono omatunto vielä siitä,että ennen näitä oireita pystyi laittamaan ylipainon ja sairauksien syyksi, mutta nyt lihavuusleikkauksen vasta läpikäyneenä tuntuu että kuuluisi olla elämänsä kunnossa ja puhkua energiaa. Voimia ja tsemppiä sinulle, olipa oireidesi syy sitten mikä tahansa.
PoistaKaneli: <3
PoistaAika on vasta 14.11., mutta pääasia, että joskus.
exmuumimamma: Kiitos, kun kommentoit! Enkä toki loukkaannu, sillä olen itsekin miettinyt, kärsinkö ajoittain lievästä masennuksesta, mutta kun en oikein tunne itseäni varsinaisesti masentuneeksi. Väsyneeksi, uupuneeksi ja melankoliseksi pikemminkin. Olen ajatellut, että no nyt vähän ahdistaa, kyllä se ohi menee. Ja aina on mennytkin. Mutta nyt tätä alavireisyyttä on ollut useammin ja pitempikestoisena ja olen alkanut miettiä, että voisiko alakulon ja paino-ongelmien takana olla jokin fyysinen sairaus. Äidillä, isotädilläni ja serkullani on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joten se voi olla yksi vaihtoehto. Joka tapauksessa toivon, että lääkärissä oireet otetaan vakavasti ja katsotaan muitakin vaihtoehtoja kuin masennusta.
Ihana virtuaaliystäväni, hyvä kun varasit ajan lääkärin! Toivon että saat lääkärin joka kuuntelee sinua ja jos ei kuuntele niin sano sille että nyt on PAKKO kuunnella jookos? (Vaikka se hankalaa onkin se sanominen)
VastaaPoistaToisaalta myös exmuumimamman miete kuulostaa exmasentuneen korvaan tutulta...
Lääkärille mennessä pitää vain muistaa riisua "kyllä minulla ihan hyvin menee" -muurit ympäriltä. Haluan toden teolla tutkimuksiin enkä suostu lähtemään vastaanotolta pelkkä masennuslääkeresepti kourassa. Sillä vaikken masennusta lue kokonaan pois, uskon että se on nyt pikemminkin oire kuin syy.
PoistaMuurit pois :)
PoistaKilpirauhastestejä on muuten sitten kaksi eli ykkösversio, joka tehdään eka kaikille ja vänkäyksen jälkeen kakkosversio.
"Toiminnalliset testit ovat TSH (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) ja T4-V (vapaa tyroksiini). Lisäksi voidaan mitata kilpirauhasen vasta-aineet TPOAb ja TyglAb ja selvittää, onko aiheuttajana krooninen autoimmuunitulehdus. TPOAb on usein koholla autoimmuunitulehduksessa, mutta joillakin potilailla voi olla vain kohonnut TyglAb."
Vajaatoiminta sopii noihin sinun oireisiisi kyllä enemmän kuin hyvin ja tosiaan yksi oire on juurikin masennus ja ALApaine on usein koholla. Itselläni aivolisäkekasvain luultavasti jossain vaiheessa aiheuttaa kilpirauhasongelmia, joten sitä odotellessa....
Toivottavasti asia sitten selviää *halaus*
Pitää toivoa, että kohdalle sattuu lääkäri, joka ottaa oireet tosissaan eikä tuijota pelkkiä lukuja. Sillä kuten Annakin tuossa alla kommentoi, niin arvot saattavat hyvinkin olla rajojen sisällä, mutta oireita esiintyy silti. Ja eihän tämä kiveen kirjoitettu kilpirauhasongelma ole, mutta tällä hetkellä kenties todennäköisin vaihtoehto.
PoistaEiköhän tästä(kin) hengissä selvitä. :)
<3 <3 Minä en osaa sanoa mitään masennukseen, enkä oikein kilpirauhasjuttuihinkaan muuta kuin kuulemani, että vajaatoimintaa voi olla, vaikka arvot olisivatkin rajojen sisällä. Tsemppiä sinulle ja halirutistuksia monta!
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaTänään on ollut kivempi päivä, kun kävin ratsastamassa. Hevoset ovat ehkä paras lääke kaikkiin vaivoihin. :)