Vessanpönttöreidet

Tehtiin torstain kahvakuulatunnilla vähän kyykkyjä. Sai tehdä minkälaisia kyykkyjä vain, ja intouduin sitten kokeilemaan peruskyykkyjä 16 kilon kuulan kanssa. Yyh, se sattui. Nyt on koivissa se monille treenaajille tuttu fiilis, kun pytylle kyykistyminenkin tuottaa haasteita. Pitäisi noita kyykkyjä tehdä useamminkin, sillä reidet ovat tällä hetkellä kroppani heikoin kohta.

Tänään olen tehnyt pari Namaste jooga -sessiota, mutta muuten lepäillyt. Eilen kävin ratsastamassa ensin kolme varttia kentällä ja sitten tunnin verran maastossa. Pahin reisijumi iski vasta tallin jälkeen illalla.

Tallilla Hakkis-parka oli ihan ahdistunut, kun se saa tosi pahan kutinan polttiaisten puremista. Tein sen virheen, että rupesin harjaamaan ja satuloimaan sitä käytävällä, niin että se oli päitsistä kiinni molemmin puolin eikä näin ollen päässyt kunnolla rapsuttamaan itseään. Kiukustui sitten koko heppa, ja oli pakko ottaa se irti ja käydä hetki taluttamassa tiellä, että rauhottui. Suitset laitoin päähän karsinassa, mikä oli huomattavasti parempi ratkaisu kuin käytävällä laitto. Kentällä duunailtiin vain jotain peruskouluhumppaa. Laukannostot eivät luonnistu vieläkään, mutta ajattelin, että ensi kerralla otan raipan mukaan, sillä olen alkanut epäillä, että Hakkinen ei vain viitsi yrittää kanssani loppuun asti. Se on vähän sellainen höpsö junttura. Tulee mieleen ratsastuskoulujen hevoset, jotka eivät tee piiruakaan ylimääräistä ellei ole ihan pakko. Osku oli vähän liiankin formula ja menossa aina suuna päänä eteenpäin, ja Ykä taas niin älyttömän hyvin koulutettu, että laukka nousi todella pienin avuin ja pehmeästi. Mutta se ehkä hevosissa on parasta, että ne ovat niin yksilöitä ja niiltä jokaiselta voi oppia eri asioita.

Nyt kampean itseni suihkuun ja sitten nostan kinttuni kattoon ja löhöän koko illan!