Perinteikästä

[Musiikki: Mirabai Ceiba - A Hundred Blessings]

Keskiviikko on perinteitä täynnä. Ensimmäiseksi kävin aamulla vaa'alla, ja se näytti 80,6 kiloa (BMI 25,7) eli 300 grammaa vähemmän kuin viime viikolla, cool. Tein muuten viikon aikana kardinaalivirheen mittaamalla painon parina välipäivänä. Viime torstaina se oli 80,1 kg ja eilen tiistaina 81,3 kg. Että silleen. Jokainen toki tekee niin kuin itselle parhaiten sopii, mutta ihan tajutonta tuollainen vaa'alla vähän väliä ramppaaminen on. Minulla paras tahti on mitata paino kerran viikossa, sillä siten pystyn keskittymään painon kehitykseen pitkällä aikavälillä. Päivittäiset vaihtelut saattavat olla todella isoja, ja jos jäisin niitä tuijottamaan, tulisin vain hullu(mma)ksi.

Toinen keskiviikkoperinne oli lempeässä hathajoogassa käynti. Martin keskiviikkoisin pitämä tunti on vain jotenkin niin ihana. Ei tartte repiä eikä riuhtoa, ei hengästyä eikä puhkua. Tekee terää kahvakuulatuntien lomassa.

Kahvakuulasta puheen ollen. Uhosin tuossa vähän aikaa sitten, että siirryn 12 kilon kuulasta 14 kilon kuulaan. No, uhoksi se jäi, sillä kun eilen menin hakemaan kuulat varastosta ennen tuntia, ei siellä ollut enää nelitoistakiloisia jäljellä. Otin sitten vanhat tutut 12 ja 16 kilon kuulat. Ja hyvä niin. Oli nimittäin ihan järkyttävän rankka treeni, ja ei siitä olisi 14-kiloisen kanssa mitään tullut.

Jokainen voi halutessaan testata tätä kotona.

"300 liikettä", aikaa 23 minuuttia

1. linkkuveitsi x 30
2. tempaus x 60 (käden vaihto 30 toiston jälkeen)

3. etunojapunnerrus x 30

4. korkea veto x 60 (käden vaihto 30 toiston jälkeen)

5. etunojahyppy x 30

6. punnerrus x 60 (käden vaihto 30 toiston jälkeen)

7. vuorikiipeilijä x 30

Jumalauta! Olin aivan puhki tuon setin jälkeen. Tehtiin me siis sen tunnin aikana muutakin, mutta tuo oli ikään kuin se ydin. Ja rankka ydin olikin. Ehdin juuri ja juuri tehdä kaikki toistot 23 minuutissa. Etunojapunnerrukset tein kevennettynä, koska tiesin, että muuten en tulisi luultavasti selviämään noista kahvakuulalla tehtävistä punnerruksista. Tai no osan jouduin tekemään vauhtipunnerruksina joka tapauksessa, sillä pelkkä käsien voima ei vain riittänyt loppuun asti, vaan pakko oli hakea apua muusta kropasta.

Keskiviikkoperinteisiin palatakseni minä lähden nyt ostamaan Aino Ihana Maitosuklaata. Moro!