Parempi polvi

[Musiikki: Tori Amos - Midwinter Graces]

Tauti on selätetty, ihanaa. Vähän jännäsin etukäteen, että kuolenko tallille, mutta kroppa tuntui ihan normaalilta ja jaksavalta. Eilen tuli siis käveltyä yhteensä kaksi tuntia, minkä lisäksi innostuin käymään Oskulla pitkän maastolenkin, joka sekin venyi kahden tunnin mittaiseksi. Oli vain niin kiva ratsastaa pehmeässä lumessa.

Sairastaessa tuli lepuutettua polvea ihan urakalla. Kiinnostava havainto oli, että pidempi lepo tuntuisi olevan polvelle myrkkyä. Alkuviikosta polvea alkoi kolottaa, ja kolotus tuntui säteilevän koko kinttuun. Polvi paukkuikin taas normaalia enemmän. Keskiviikkona kävin rauhallisen reilun neljän kilsan kävelylenkin, ja kolotus loppui siihen. Ilmeisesti nivelnesteet pääsivät kunnolla liikkeelle. Torstain tallimatkat sujuivat ongelmitta, mikä on tosi mahtavaa. Muistan, että kesällä/alkusyksystä mietin, mitenkähän mahdan pystyä kävelemään tallimatkat talvella, mutta ei tuo vaikuttaisi ongelmia aiheuttavan. En osaa edes sanoin kuvailla, miten ihanalta tuntuu, kun pystyy tekemään niinkin arkisia juttujua kuin käymään kävelylenkillä ilman suurempia oireita.

Ja jee, kohta pääse hiihtämään. Ilmeisesti Suolijärvellä on jo jonkinlaiset ladut, mutta odottelen, että mSki-karttapalvelussa ladun väri muuttuu keltaisesta vihreäksi.

Työrintamalla menee mukavasti, sillä tällä hetkellä minulla on kivasti käännöstöitä useaksi kuukaudeksi. Sain uuden toimeksiannon heti tämän nykyisen tietokirjaprojektin perään: helmikuussa pääsen taas kaunokirjallisuuden pariin. Eräs kollegani antoi neuvoksi, että kannattaa keskittyä tietokirjoihin, sillä ne ovat kaunokirjallisia romaaneja helpompia, mutta kun rakastan kaunokirjallisuutta. Joka tapauksessa on loistohomma, että näitä kirjakäännöksiä nyt piisaa, niin on helpompi pysyä erossa av-alan töistä. Peukut pystyyn, että alalle saataisiin lopultakin yleissitova TES, niin käännösfirmojen olisi lopultakin pakko maksaa yrittäjiksi painostamilleen kääntäjille asialliset palkkiot. Tästä artikkelista voi lukea, millaista pakkoyrittäjänä toimivan (av-)kääntäjän arki on. Sen lopussa olevan BTI:n puheenvuoron voi sivuuttaa, sillä se on täyttä paskaa.

Loppuun vielä hieno video, joka kiteyttää, miksi ei ole ihan sama, kuka niitä tekstejä kääntää, vaikka moni siihen uskookin pystyvänsä.