Hevosongelmia (+ liikuntaviikot 50 & 51 + tyhmä pää ja kipeä polvi)

[Musiikki: Ellie Goulding - Halcyon]

Joulu tuli ja joulu meni. Tänä vuonna en pudonnut aatonaattona hevosen selästä vaan vasta 27. päivä. Onneksi selkä säästyi tällä kertaa vaurioitta; vain ylpeys koki kolauksen. Itse putoaminen oli hieman erikoinen tilanne. Osku on alkanut taas kenkkuilemaan maastossa ja ottanut uudeksi tekniikaksi peruuttaa ojaan ja kyntää siellä kylki edellä kotiin päin, jos minun valitsemani suunta ei miellytä. Eilen otettiin taas sellaiset väännöt maastossa, että järki lähtee. Lopputulos oli se, mitä olin jo etukäteen pelännyt jossain vaiheessa tapahtuvan: hevonen horjahti ojassa ja minä kellahdin satulasta. Onneksi Osku säilytti sen verran tasapainonsa, ettei kaatunut minun päälleni, ja sain pidettyä ohjistakin kiinni, ettei se päässyt karkaamaan tiehensä. En edes älynnyt siinä hetkessä kauhistua tilannetta, vaan kamusin kiukkuisena ylös ojasta. Kampesin takaisin selkään, mutta ojataistot saivat jäädä siihen, vaikka suututtaakin, että jouduin antamaan hevoselle periksi ja suuntasimme kotiin. Joku järki sentään sanoi, että nyt pistät oman ja hevosen turvallisuuden etusijalle.

Näin jälkikäteen on vähän tärisyttänyt, kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua. Ilmoitin sitten Oskun omistajalle ongelmista, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän pohti, josko Oskun ruoka-annoksia pienennettäisiin ja lupasi pistää hevosen aisoihin, jos se rupeaa hänellekin pottuilemaan (mitä se ei luultavasti tee). Ehdotti myös, että käytäisiin joku kerta yhdessä maastossa tai että ratsastelisin ihan rauhassa vain kentällä. Aluksi ajattelin, että ei muuta kuin ensi viikolla taas maastoon, mutta ehkä tässä välissä voisi olla hyvä hetki kerätä hermot ja itseluottamus taas kasaan. Harmittaa ihan sikana, sillä muuten meillä on mennyt Oskun kanssa hyvin, ja olen saanut ratsastajana tosi paljon rohkeutta. Eilenkin laukattiin ihan into piukassa lumihangessa enemmän kuin koskaan, mutta sitten piti tulla noita ongelmia. Äh. Oskulla on välillä noita pöllökausia, ja pitää toivoa, että se rauhoittuisi tuosta. Yksi syy jukurointiin voi olla, että Osku on nyt ollut vähemmällä ratsastuksella muun muassa joulun ja omistajan muuton takia. Osku on nimittäin sellainen hevonen, että sillä ei oikein kärsisi pitää vapaapäiviä. Muutenhan se on tosi ihana, kiltti ja osaava hevonen.

Voihan pökäle!

No juu, tallilla tuli siis käytyä reilun viikon sisään neljästi. Kolmena kertana kävelin tallimatkat molempiin suuntiin, ja kerran pääsin takaisin autokyydillä.

Viikkojen 50 ja 51 liikunnat sen sijaan näyttävät kokonaisuudessaan tältä:

VIIKKO 50

maanantai
vapaa

tiistai
vapaa

keskiviikko
4,2 km kävely, 47:40

torstai
10,8 km kävely, 2 h
ratsastus, 2 h

perjantai
6,2 km, 1 h 5 min

lauantai
6,3 km kävely, 1 h 5 min

sunnuntai
vapaa

VIIKKO 51

maanantai
spinning, 55 min
bodybalance, 55 min

tiistai
bodypump, 55 min
pilates, 55 min

keskiviikko
jooga, 55 min

torstai
10,8 km kävely, 2 h
ratsastus, 1 h 5 min

perjantai
vapaa

lauantai
vapaa

sunnuntai
5,4 km kävely, 55 min
ratsastus, 1 h 45 min
venyttely/rentoutus, 1 h

Tällä viikolla olen ehtinyt käydä jo kaksi kertaa ratsastamassa, kävellyt yli 20 kilometriä, osallistunut bodystepiin ja juossut puolisen tuntia juoksumatolla. Jos bodypump hajotti reiteni, niin bodystep iski pohkeet jumiin. Tilannetta ei ehkä auttanut heti tunnin jälkeen tekemäni juoksumattotreeni... Sinänsä siinä päivässä kyllä yhdistyi typeryys tollouteen esimerkillisellä tavalla. Tunsin, että bodystep otti polviin, mutta silti päätin vielä käydä juoksumatolla. Ja jalassa eivät todellakaan olleet vaimennusihme-Vomerot vaan paljasjalka-Freet. Voi äly. Seuraavana yönä oikeaa polvea kolottikin pitkästä aikaa kunnolla. Torstain tallikävelyt kuitenkin tuntuivat ihan ok:lta, ja tämän päivän olen huilinut. Jospa sitä taas ensi kerralla osaisi ajatella vähän enemmän. Ehkä.

Huomenna on varmaan pakko mennä sinne tabataan, kun olen sitä pariin kertaan uhonnut. Ei kyllä yhtään huvittaisi, sillä tiedän siitä tulevan suorastaan saatanallinen kokemus, lol. Sunnuntaina GoGo-kokeilu sitten päättyykin. Käyn luultavasti ainakin ohjatussa venyttelyssä kuten viime sunnuntaina. Henkilökunta on ollut tosi ystävällistä ja mukavaa, ja on ollut kiva (voiko esim. joku bodypump olla kivaa?!) tutustua uusiin lajeihin. Jäsenyyttä en kuitenkaan ole näillä näkymin ostamassa, sillä taidan olla enemmän omaan tahtiin ja omassa rauhassa liikkuja. Ja jos ostaisin jäsenyyden, niin tiedän, ettei minulle riittäisi, että kävisin tunneilla kerran tai kahdesti viikossa, vaan sitten olisi alvariinsa pakko ravata tunneilla, jotta kokisin saavani rahalle vastinetta. Ja siitä tulisi vain sitten stressiä sinänsä. Helmikuussa alkaa kaiken lisäksi uinnin tekniikkakurssi, joten on tässä tätä tekemistä ihan tarpeeksi muutenkin!

Pakko muuten sanoa, että osalla noista ryhmäliikuntatunneista on ensikertalainen kyllä ihan hukassa. Tai no ainakin minä olen ollut. Bodypumpissa hämmensi, kun ohjaaja luetteli jotain numeroita, ja vasta jossain vaiheessa tajusin, että ne numerot liittyvät jotenkin siihen, miten ne liikkeet tulee tehdä: nopeasti, hitaasti tai sekä että... Tulin koko ajan muita jäljessä, kun olin ihan ulapalla, mitä pitää tehdä ja mistä se lihaskimppu tuolla edessä nyt oikein puhuu. Toisaalta lihasten kipeydestä päätellen oli aivan yksi ja sama, miten eri tahtia ne liikkeet muihin verrattuna tein: kolotus puhui puolestaan.

Bodystep puolestaan oli tällaiselle koordinaation ihmelapselle ajoittain suoranaista painajaista, heh. Kauheata höökiä mentiin eteenpäin, ja itse yritin vain olla sotkeutumatta jalkoihini ja kompastumatta steppilautaan. Ja jotenkin siinä olisi pitänyt vielä käsiään heilutella mukana... Ja taas tulin muita jäljessä. Apuva. Mutta tuollakin tunnilla hikoilin tukan märäksi ja lihakset kipeiksi, ja se kai se on se tärkein juttu. Bodybalance sentään sujui suht hyvin luultavasti joogataustan ansiosta.

Mitäs sitä vielä lärisisi? Huomaa, että en ole blogannut vähään aikaan, kun iski kauhea kirjoitusripuli. No ei muuta tällä kertaa kuin nautinnollisia vuoden 2012 viimeisiä päiviä. Ellei sitten fiilis ole kuin Grumpy Catilla, jota ketutti kun maailmanloppu ei tullutkaan.

kuvalähde