[Musiikki: Lana Del Rey - Born To Die]
Kuten on käynyt ilmi, olen ahkera diagnosoimaan olojani. Tällä hetkellä uusin teoriani syksyn ankeisiin fiiliksiin on seleenin puute.
TSH on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Vajaatoiminnassa TSH:n määrä nousee, kun se yrittää kannustaa kilpirauhasta tuottamaan lisää T4-hormonia. Verikokeiden perusteella minun TSH-arvoni oli normaali. Sain lähetteen myös T4:n mittaukseen, mutta tällä hetkellä uskon, että verikokeista ei ole minulle hyötyä. Luultavasti myös T4-arvoni on normaali.
T4-hormonin on kuitenkin muututtava kudoksissa T3-hormoniksi ennen kuin se pääsee vaikuttamaan niin kuin sen pitäisi. T3 on juuri se hormoni, joka säätelee muun muassa aineenvaihduntaa. Kun T4 ei pääse muuntumaan T3:ksi, kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet iskevät päälle, vaikka TSH- ja T4-arvot olisivat kuinka ihanteelliset tahansa.
Yksi tärkeä tekijä T4:n muuntumisessa T3:ksi on seleeni. Parapähkinät ovat oikea seleenipommi, ja jo parin parapähkinän nauttiminen päivässä riittää turvaamaan seleenin saannin. Tieto sai minut ostamaan torstaina 5.12. luomuparapähkinöitä Punnitse & Säästä -kaupasta, vaikka en suoraan sanoen uskonut, että niiden syöminen voisi auttaa siihen hirveään oloon, josta kärsin. Päätin kuitenkin syödä niitä muutaman päivässä. Viisi päivää myöhemmin, tiistaina 10.12. silmäni rävähtivät aamulla auki ja tuntui kuin olisin herännyt uudessa kropassa. Siitä lähtien oloni on pysynyt tasaisen hyvänä, ja minussa on herännyt pieni toivonkipinä, että ehkä tämä olotila on tullut jäädäkseen. Olen jatkanut parapähkinöiden syömistä enkä todellakaan aio lopettaa. Jos ihan oikeasti kaikki tämä kärvistely on johtunut seleenin puutteesta ja se on hoidettavissa näin helposti, en tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Ehkä kuitenkin nauraa, sillä itkenyt olen ihan tarpeeksi.
Voi olla, että parin päivän päästä olen täällä taas volisemassa, kun kaikki on ihan hirveää. Mutta jotenkin minusta vain tuntuu, että olen löytänyt ratkaisun. Ja totta hitossa syön vaikka koko loppuelämäni parapähkinöitä, jos on tarpeen. Se on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin tyroksiinilääkitys, joka ei itse asiassa olisi luultavasti edes auttanut minua, jos ongelma on koko ajan piillyt T4:n muuttumisessa T3:ksi.
Parapähkinät on muutenkin todellinen terveyspommi, joten mikäs siinä niitä syödessä!
VastaaPoistaMuistan aina teininä kun mummi oli ostanut eri pähkinöitä markkinoilta ja rakastuin parapähkinöihin. Ja sitten se mummi pilasi kaiken paasaamalla aina joka kerta pähkinöitä syödessäni, että kuinka paljon niissä onkaan rasvaa ja ne lihottaa ja niistä tulee finnejä ja niin edelleen. FTF! Miksi ihmeessä se sitten ylipäätänsä osti niitä pähkinöitä mulle jos niitä ei olisi saanut syödä???
Nykyään onneksi paasatut "opit" on vihdoin hävinneet ja nautin pähkinöistä taas, päivittäin jossain muodossa :)
Joo, minusta on nyt tullut oikea parapähkinäfani. :) Tuo seleenin puute on oikeasti hyvin todennäköinen syy näihin oloihin, sillä syön päivästä toiseen pitkälti saman kaavan mukaan ja samoja ruoka-aineita. Jos niissä ei ole tarpeeksi seleeniä, puutostila on taattu.
PoistaHah, tuo on niin tuttua! Innokkaana leipojana äitini vääntää aina jos jonkinmoista kakkua ja keksiä, ja jos syön niitä innolla, tulee kauheaa marmatusta. Ja sitten jos en syökään, niin siitäkin seuraa valitus, kun ei äidin leipomukset kelpaa. Voi huokaus.
Pähkinät kunniaan! :)
Ihanaa, jos/kun ratkaisu löytyi. Toivottavasti olotila pysyy hyvänä. :)
VastaaPoistaJospa näin uudenvuoden kynnyksellä kurssi lähtisi lopultakin nousukiitoon. :)
Poista