Lauantaiaamu

Olen jo pitkään haaveillut, että kävisin lauantaiaamuisin Om Yoga -koulussa järjestettävässä aamusadhanassa. Kyseessä on siis 2,5 tunnin mittainen jooga- ja meditaatioharjoitus. Suurin este sille, etten ole sadhanassa käynyt, on se että se alkaa puoli kuudelta aamulta. Hesus sentään.

Tänään kuitenkin kampesin itseni ylös kello neljältä, pukeuduin, koppasin mukaani edellisenä iltana pakkaamani tavarat ja taivalsin reilun kilometrin päässä sijaitsevalle bussipysäkille. Olisi tuosta vierestäkin bussi mennyt, mutta vähän turhan aikaisin: olisin joutunut maksamaan yömaksun ja ollut keskustassa vähän turhan aikaisin. Hervantakeskuksen kautta meni joku omituinen Y23-vuoro, ja sillä pääsin sopivasti keskustaan.

Bussissa matkusti kanssani lähinnä TKL:n ja kiinteistöhuollon työntekijöitä. Teki mieli nostaa hattua niille tyypeille. Tyypit ahertavat yön ja aamun hiljaisina tunteina, jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. En luultavasti pystyisi samaan.

Joka tapauksessa sadhanassa oli ihanaa. Aluksi luettiin gurmukhinkielistä Japjia – tai no minä keskityin näin ensikertalaisena vielä kuuntelemaan –, minkä jälkeen tehtiin kundaliinijoogan mukainen asanaharjoitus ja lopuksi vielä meditoitiin 62 minuuttia. Kaksi ja puoli tuntia hurahti todella äkkiä. Minun ja ohjaajan lisäksi paikalle oli kömpinyt neljä muuta joogia. Haluan ehdottomasti käydä sadhanassa vielä uudestaan.

Sadhanan jälkeen tapoin aikaa keskustassa, sillä minulla oli hammaslääkäriaika puoli kymmeneltä. Löytyi sitten neljä reikää, ja sain tuomion, että molemmat alaviisaudenhampaat pitää poistaa. Voi elämä. Pääsi venähtämään vähän turhan pitkäksi aika edellisestä hammaslääkärikäynnistä: 4,5 vuotta sitten Savonlinnassa taisi olla se. Maanantaina pitäisi varailla kidutusaikoja joka lähtöön.

Hammaslääkärin jälkeen suuntasin takaisin Hervantaan ja kuntopiiriin. Ei ehkä ollut kaikkein energisin olo, sillä en ollut syönyt koko aamuna kunnolla. Sadhanaan suositellaan menemään tyhjällä vatsalla, joten jätin aamupuuron väliin. Sadhanan jälkeen popsin banaanin ja toisen ennen kuntopiiriä, mutta eihän raavas nainen niistä tarpeeksi energiaa saa. Kuntopiiri meni siis vähän puoliteholla, mutta tulipahan tehtyä. Itsenäisyyspäivän takia torstaina ja perjantaina ei ollut kahvakuulatunteja, joten sen vuoksi halusin mennä tuohon kuntopiiriin antamaan lihaksille kyytiä.

Yhden aikaan olin kotona ja tuntui ihan oudolta, että olin ollut hereillä jo yhdeksän tuntia. Toisaalta olo oli kyllä sen mukainen, sillä väsytti ihan hulluna. Pakko oli ottaa syömisen päälle päiväettonet.

Oli miten oli, sadhanaan menen toistekin! Mutta ilman hammaslääkäreitä ja kuntopiirejä, niin pääsee nopeammin kotiin nukkumaan.