Ensiksi on ihan pakko kiittää kaikista ihanista kommenteista, joita sain edelliseen postaukseeni. Ihan oikeasti luin niitä tippa linssissä, kun tuntui niin hyvältä, miten aidosti onnellisia olitte puolestani ja onnistumisestani. Niisk. Kiitos!
Olenkin nyt pari päivää seilannut lauantain antaman hyvän fiiliksen siivillä. En osaa sanoin kuvailla, miten tyytyväinen olen, että uskalsin lähteä kuulakisoihin, sillä tällaista oloa ei voita mikään, varsinkin kun olen niin monta viikkoa kulkenut jossain sumun peittämässä maailmassa, jossa soi Kentin musiikki jatkuvalla loopilla.
Olen tyytyväinen myös siitä, että olen jaksanut kirjoittaa NaNoWriMo-kirjaani. Pari kertaa on tehnyt mieli luovuttaa, kun tajusin, että tarinani hahmot ovat suunnattoman ärsyttäviä, miljöö ankeampi kuin suljettu mielisairaala ja juoni täynnä norsunmentäviä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Mutta pakkohan kirjoittamista on ollut jatkaa, kun sen kerta olen aloittanutkin. Ja ilokseni voin todeta, että olen vajaan 8000 sanan päässä tavoitteesta. Hurraa!
Tämä päivä mukaan lukien jäljellä on vielä viisi päivää kirjoitusaikaa. Kuten pylväsdiagrammista voi päätellä, olen aika tarkasti seurannut päivittäisiä sanatavoitteita juurikaan keulimatta. Diagrammissa näkyvä notkahdus johtuu siitä, että kahtena päivänä en kirjoittanut lainkaan, sillä oli ystävä oli kylässä, ja jostain kumman syystä halusin käyttää ne päivät mieluummin nauramiseen kuin typerän nano-tarinan kirjoittamiseen. Seuraavien päivien aikana sitten kirjoitin noin kahta tuhatta sanaa päivässä, jotta sain kirittyä puuttuvat sanamäärät umpeen.
Kuten varmaan voi päätellä, kirjoittaminen on ollut pitkälti ankeaa, mutta samalla tällainen pakkokirjoittaminen tekee älyttömän hyvää. On vain päästettävä irti liiasta itsekritiikistä ja kirjoitettava. Tyhjän paperin pelolle ei yksinkertaisesti ole sijaa. Mutta sen olen päättänyt, että jos vielä joskus lähden mukaan tähän nano-hulluuteen, kirjoitan täysin päättömän tarinan vailla pienintäkään etukäteissuunnittelua ja puhtaasti tajunnanvirtaa seuraten. Ehkä ne sanat irtoavat silloin vähän helpommin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti