maanantai 18. marraskuuta 2013

Lääkärissä

[Musiikki: Lady Gaga - Artpop]

Pääsin tänään vihdoin ja viimein lääkärille. Alun perin ajan piti olla viime torstaina, mutta aamulla terveysasemalta soitettiin ja sanottiin, että ei ole lääkäri paikalla. Kiva. Sain jonkun peruutusajan nyt maanantaiksi, joka sekin kuitenkin peruttiin samasta syystä. Virkailija puhelimessa sitten tuuppasi minut jollekin toiselle lääkärille ja pääsin kuin pääsinkin tänään vastaanotolle.

Terveysasemalle on kotoani noin 1,5 kilometriä, ja matka taittui väsyneesti. Tuntui taas kuin vähintäänkin ankeuttajalauma olisi kulkenut kannoilla. Kropassa kulki omituisia vilunväristyksiä, jotka eivät olleet normaalia palelua. Lääkärille luettelin hieman haparoiden oireet: loputon uupumus, tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, alilämpöä, painon kanssa taistelua, kohonnut verenpaine. Mainitsin myös äidin, serkun ja isotädin kilpirauhasen vajaatoiminnoista. Mitattiin verenpaine, joka oli todella kannustavat 164/110. Sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Ensimmäinen vapaa aamun labra-aika oli kahden viikon päästä maanantaina. No, pääasia että joskus. Vaan kyllä nämä rattaat kulkevat eteenpäin aika nihkeästi.

Ja joo. On ehdotettu stressiä ja masennusta syiksi tähän saatanalliseen oloon. En vain yksinkertaisesti jaksa uskoa niihin. Jokin tässä kehossa on nyt vialla. Pelottaa vähän. Kunpa se kilpirauhasdiagnoosi varmistuisi. Sitä sentään pystyy suht helposti hoitamaan.

Tuntuu ihan hullulta mennä johonkin kahvakuulakisoihin, kun olo on välillä tämmöinen. Toisaalta liikkuessa unohdan edes hetkeksi, ettei kaikki ole ihan hyvin.

Olen pari päivää kuunnellut Lady Gagan uutta levyä. Se on varsin hyvä, joskin edelliseen Born This Way -levyyn minulla on niin syvä rakkaussuhde, ettei sitä ole ainakaan vielä käynyt voittaminen. Artpopilta olen kuitenkin löytänyt ehdottoman helmen, albumin toiseksi viimeisen biisin Gypsy. Siinä on ihan mieletön fiilis. Alla live-esitys Saturday Night Live -ohjelmasta:


Ihana. <3

Ylihuomenna ajattelin mennä katsomaan ensi-iltaan Vihan liekit. Jee!

10 kommenttia:

  1. Mutta miksi et usko masennuksen mahdollisuuteen? Olet ehkä kirjottanut tästä aikasemminkin mutta kun ei muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljän vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan ja tulkitsemaan kehoni ja mieleni viestejä todella tarkasti. Minusta ei tunnu masentuneelta: en ole menettänyt elämäniloani, en halua tappaa itseäni, minulla on tulevaisuudensuunnitelmia, oloni ei toivoton. Haluan elää ja tehdä vaikka mitä, mutta tuntuu kuin vetäisin perässäni jotain tuhannen tonnin painoista kelkkaa, joka jarruttaa menoa.

      Kehoni tuntuu sairaalta: järkyttävä verenpaine, junnaava paino, jonka näillä elämäntavoilla ei pitäisi ainakaan nousta, alilämpö, jatkuva uupumus kuin tarpoisin jossain valtavassa hyytelökimpaleessa. En tajua, miten noihin auttaisi psykiatrinen hoito tai mielialalääkitys. Tai ehkä olen vain jotenkin pihalla kaikesta.

      Luotan siihen, miltä minusta itsestäni tuntuu. Siksi en usko olevani masentunut. Voihan se olla, että kilpirauhasarvoni ovat priimaluokkaa ja olen luulosairas ja päästäni sekaisin, mutta se selviää sitten. Nyt minua lähinnä suututtaa se, miten niin usein tuputetaan masennusta syyksi vaikka se vallan hyvin voi olla monen kohdalla oire.

      Poista
    2. Tiedäthän, että psyykkisistä sairauksista voi koitua myös fyysisiä oireita, ei pelkästään toisin päin. Tämä vaan nyt ihan yleisenä toteamuksena, en siis yritä väittää että sairastaisit mitään psykpuolen juttua. :) Minulla on ollut osittain samoja oireita, eikä masennukseen aina liity itsetuhoisuus, ei mullakaan nykyään.

      Poista
    3. Tiedän, mutta en koe sairastavani masennusta. Sen sijaan tunnen, ettei kehossani ole kaikki kunnossa.

      Olen ihan oikeasti miettinyt, kärsinkö ahdistuksesta tai lievästä masennuksesta. Olen ihan oikeasti miettinyt, että tää korkea verenpaine johtuu isän puoleisista geeneistä. Olen ihan oikeasti miettinyt, että paino-ongelmat johtuu joko PCOS:stä tai maailman suurimmasta itsepetoksesta. Olen ihan oikeasti miettinyt, että alilämpö johtuu vain rikkinäisestä kuumemittarista. Olen ihan oikeasti miettinyt, ettei lähisukulaisten sairaus välttämättä iske minuun. Olen ihan oikeasti miettinyt näitä juttuja niin paljon, että tolkku lähtee ja epäillyt itseäni niin paljon, että itkettää ja olen ihan solmussa. Siksi tahtoisin nyt käydä tämä kilpirauhastien rauhassa loppuun ja sen jälkeen miettiä muita vaihtoehtoja.

      Poista
  2. Hyvä, että asiat lähtevät edes pikkuisen eteenpäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen siitä iloinen. :) Ahdistavaa vain tämä odottelu ja epätietoisuus, mutta pitää nyt tehdä kaikkia kivoja asioita ja pysyä liikkeessä, niin eivätköhän ne päivät siitä kulu.

      Poista
  3. Hurja verenpaine, joka varmasti osaltaan vaikuttaa huonoon oloosi. Ja kurjaa, että noin pitkälle meni labra-aika, en käsitä. Mutta hyvä, että lääkärissä kävit ja jatkotutkimuksia seuraa. Luotetaan, että asiat selkenevät ja apu löytyy.

    Näytä itsellesi (ja vähän muillekin) siellä kahvakuulakisassa mikä VoimaNainen sinä olet!! :) Haleja ja olotilan kohenemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän pamppailee välillä ja rinnan kohdalla tuntuu omituiselta. Eilen piti kävellä ihan superrauhallisesti tuonne lääkäriin, kun oli niin outo viba. Ja ei kai se ihmekään ole, jos sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä, kun verenpaine on tuommoinen. :(

      Vaikkei kilpirauhasessa olisikaan mitään ongelmaa, niin tuo verenpaine pitää ainakin saada hoidettua. Verenpainelääkityksellä sitten, jos ei muuten.

      Näytän! :) Kiitos. <3

      Poista
  4. Hyvä, että pääset tutkimuksiin. Verenpaineesi on kyllä aika hurja. Äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja kuvaili oloaan samaan tapaan kuin sinä. Väsymys, uupumus jne. Hirmuisesti voimia odotteluun ja toivottavasti nahkeaan oloon syy selviää ja saat siihen oikeanlaista hoitoa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä tuo verenpaine huolestuttaa kaikkein eniten, sillä onhan tuo ihan älytön. Ymmärtäisin sen, jos ylimääräistä painoa olisi 50 kiloa, ja mässäisin ja joisin viinaa ja polttaisin tupakkaa ihan hulluna. Muttä näillä elämäntavoilla ei vain käy järkeen tuollaiset paineet, apuva.

      Päivä kerrallaan tässä nyt mennään, ja odottelen tutkimuksia. Kiitos tsempistä! Ja jos itselläsi ilmenee vähänkään omituisia oireita, niin mene ihmeessä kilpirauhastutkimuksiin, kun aiemmin kerroit, että olet kyseistä tautia itselläsikin epäillyt.

      Poista