Lenssun jälkeen kävin eräänäkin tammikuisena päivänä tunnustelevalla 3,5 kilometrin kävelylenkillä. Siihen mennessä iskias oli päivä päivältä hellittänyt, mutta lenkin jälkeen kivut ja tuntemukset iskivät taas voimalla takaisin. Takapakki alkoi sen verran turhauttaa, että päätin raahautua lääkärin pakeille.
Fysiatri nakkasi lähetteen magneettikuvaukseen, eikä aikaakaan kun pötköttelin jo putkessa. Kuvien perusteella L5- ja S1-nivelten välissä oli julmettu välilevynpullistuma. Olen nähnyt aiemmin selästäni otettuna magneettikuvia, eikä mikään aiempi pullistuma ole kokoluokassaan vetänyt vertoja tämän kertaiselle tapaukselle. Olin suorastaan vähän järkyttynyt, kun fysiatri esitteli pullistumaa tietokoneen näytöllä. Pullistuma täytti selkäydinkanavan kyseisen välilevyn kohdalta aivan täysin.
Fysiatri halusi nakata minut kuvineni ja pullistumineni ortopedille, joka saisi päättää jatkosta. Rivien välistä luin, että pullistuma oli oikeasti aika vakava. Kävin siis saman päivän aikana vielä ortopedillä, joka ihmetteli kanssani magnettikuvaa uudemman kerran ja totesi, että kuvan perusteella olisi perusteet leikkaukselle saman tien. Jassoo. Jatkoi sitten, että ihmistä tässä hoidetaan eikä kuvia.
Homma oli nimittäin se, että sinänsä ikävät oireeni olivat kuitenkin hämmästyttävän vähäiset pullistuman kokoon nähden. Kuvassa näkyi mustan pullistuman keskellä vain pieni valkoinen piste, joka edusti pinteessä olevaa hermoraasuani. Jostain syystä kipu oli kuitenkin siedettävää, ja varpailla ja kantapäillä kävely luonnistui. Pullistuma ei ollut siis pahasti vaikuttanut lihasvoimaan, vaikka toki vasen jalkaterä oli ja on oikeaa huterampi.
Päätettiin sitten yhteistuumin, että jatketaan tunnustelevalla linjalla, sillä leikkaus ei missään nimessä ole vaihtoehto, jos vain suinkin pärjään pullistumani kanssa. Ja kyllähän minä pärjään. On ollut nimittäin pahempaakin iskiaskipua ja tunnottomuutta ja lihasheikkouta ja muuta mukavaa.
Tähän päivään mennessä kipu on pitkälti hellittänyt, mutta vasen jalkaterä on nilkasta alaspäin puutunut. Sitä en tarkkaan osaa sanoa, mikä tunnottomuudesta on vanhojen pullistumien jättämiä hermovaurioita ja mikä uutta oiretta.
Sain lähetteen fysioterapiaan, ja sinne pitäisi varata aika, jahka saan aikaiseksi.
Juoksuharjoittelu saa yhtä kaikki vielä tovin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti