Alkuvuosi katosi jonnekin. Töissä on ollut tosi kiire, ja viikot ovat vain viuhuneet ohi. Samassa syssyssä ja vähän kuin vaivihkaa välilevyoireet ovat hiipuneet. Kipuja ei oikeastaan ole ollut pariin kuukauteen, ja pakaran ja reiden kireyskin alkaa hellittää. Hermo kirraa vielä alaspäin katsovassa koirassa ja kaikissa eteentaivutusjutuissa, mutta liikkeet pystyy jo tekemään melko hyvin.
Olen vihdoin päässyt juoksemaan! Reilu viikko sitten sunnuntaina tein 6,9 kilometrin lenkin, josta juoksin kolme kilometriä. Tänään lenkkeilin 11,2 kilometriä, josta juoksin viisi kilometriä. Totutan jalkoja ja kehoa iskutukseen siten, että kävelen ensin puoli kilometriä ja sitten juoksen puoli kilometriä. Sitä settiä niin kauan kuin matkaa riittää ja lopuksi rennot loppukävelyt. Kassellaan nyt, päästäänkö tässä puolimaratonkuntoon syksyyn mennessä vai ei. Heikko polvi ja heikko selkä tuovat omat rajoitteensa, ja niiden ehdoilla mennään. Tarkoitus ei tässä vaiheessa ole ainakaan rikkoa kroppaa yhtään enempää.
Fysioterapiasta löytyi muuten varmaan yksi syy, miksi välilevyni tykkäävät pullistella niin kovasti. Tämä syy on mikäpäs muukaan kuin laiskat lantionpohjanlihakset. Toisin sanoen alaselästäni on puuttunut kriittinen syvien vatsalihasten tuki. Fysioterapeutin antamilla ohjeilla olen nyt treenannut kyseisiä lihaksia ja opetellut aktivoimaan niitä. Viime keskiviikon käynnillä sain kehuja, että hallinta on parantunut. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti