Karmea kevät

Olen aiempina keväinä ollut havaitsevinani itsessäni jonkin sortin kevätmasennusta. Olo on nuupahtanut ja väsyttää tavalla, johon ei oikein auta mikään: ei liikunta, ei lepo, ei ravinto. Tänä vuonna kevätmasennus iski aiempaa lujemmin, ja jossain vaiheessa alkoi olla huumori koetuksella. Tuntui kuin sekä mielessä että kehossa olisi ollut käsijarru pohjassa. On vaikea selittää väsymystä, johon ei tunnu olevan lääkettä, jos sitä ei ole itse kokenut. Tunsin, miten aineenvaihdunta suorastaan pysähtyi. Liikuin, söin ja nukuin entiseen malliin, mutta paino nousi parisen kiloa enkä edes jaksa mitään väsyneitä selityksiä siitä, että lihasta se vaan on! Yritän olla kiinnittämättä liikaa huomiota vaa'an lukemiin, mutta kun ottaa huomioon, miten suuren työn takana painon pudottaminen on viime aikoina ollut (kuusi kiloa puolessatoista vuodessa), on ollut todella ahdistavaa, kun paino on yhtäkkiä taas 97 kiloa.

En ole koskaan harrastanut mitään pikadieettejä tai lukenut laihdutusoppaita, mutta pari viikkoa sitten lainasin kirjastosta pari aineenvaihduntaan liittyvää painonhallintakirjaa: Anu Marinin Aktivoi aineenvaihduntasi ja Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti. En ole ehtinyt lukea kumpaakaan vielä kokonaan, mutta muutamia korjausliikkeitä niiden perusteella olen jo tehnyt. Ensimmäiseksi säädin vähän ruokailurytmiäni, koska tuntuu, että tähän mennessä olen syönyt liian harvoin ja liian vähän etenkin aamu- ja iltapäivästä. Liikun paljon ja säännöllisesti, ja minun on pakko kiinnittää huomiota siihen, että keho saa tasaisesti polttoainetta.

Toiseksi tavoitteeni on saada nukuttua paremmin. Yllä mainitsin, että nyt keväälläkin nukuin entiseen malliin, mutta se ei tarkoita sitä, että nukkuisin hyvin. Herään monta kertaa yössä vessaan ja minun on neljän jälkeen vaikea saada enää unen päästä kiinni. Nukahdan kyllä nopeasti illalla ja nukun sikeästi alkuyön, mutta ei se auta, jos loppupuolisko menee pipariksi. Parempaa unta olen lähtenyt tavoittelemaan muuttamalla ruokailurytmiä, josta jo kirjoitin, jotta suurin osa syömisistä ei pakkautuisi iltaan. Uskon, että se helpottaisi kehon oloa yöllä. Päätin myös vähentää veden kittaamista illalla, jotta ei suoraan sanoen kusettaisi koko pirun yötä. Lisäksi luin Jaakkolan kirjasta magnesiumin tärkeydestä, minkä seuraukseni tilasin netistä ihan höpelönä magnesiumia eri muodoissa: magnesiummalaattia, -glysinaattia ja tauraattia sekä magnesiumglyserofosfaattia. Kolme ensimmäistä löytyy Puhdistamon purkista ja viimeistä Tri Tolosen illalla nautittavasta tuotteesta.

Magnesiumin pitäisi parantaa unenlaatua ja auttaa hermostoa rauhoittumaan ja lihaksia palautumaan. Katsotaan, miten käy. Olen toiveikas.

Koska oma olotila alkoi ahdistaa ja päässä alkoi pyöriä jos jonkin sortin uhkakuvia tuhoutuneesta terveydestä, kävin pitkästä aikaa mittauttamassa kolesterolin, paastoverensokerin ja kilpirauhasarvot. Ensisijaisesti pidin uupumuksen ja pysähtyneen olon syynä kevättä, mutta koska suvussa on jonkin verran kilpirauhasen vajaatoimintaan, halusin mittauttaa myös sen. No, tulosten perusteella olen terve kuin pukki, mikä sinänsä on ihan loogista ottaen huomioon ruokavalioni ja liikuntaharrastukseni.

Kaikki luvut ovat nätisti viitearvoissa. LDL:n viitearvoa ei jostain syystä saamassani lappusessa lue, mutta siinä tavoite on alle 3.0 mmol/l. On jotenkin aina huojentavaa nähdä mustaa valkoisella nuo rasva- ja sokeriarvot, koska niihin on sukurasitetta mutta niihin ihan todistetusti pystyy vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Vaikka paino sakkaa, niin kyllä tässä jotain tehdään oikein.

Ja siihen painoon yritän nyt puuttua edellä mainituilla ruokarytmin muutoksella ja unenlaadun parantamisella. Pitkän ja kylmän kevään päätyttyä yleinen olotila ja vireystasokin alkaa olla taas paremmalla tasolla. Hyvä tästä tulee.