Minulla diagnosoitiin PCOS muistaakseni silloin, kun olin 19-vuotias. Minulla oli nuorena todella hämmentävät kuukautiset: ne tulivat tyyliin kahdesti vuodessa ja kestivät kuukauden kerrallaan. Ongelmaa lähdettiin selvittämään gynekologin vastaanotolla, ja ultrassa paljastuivat monirakkulaiset munasarjat. Muistan vastaanotolta, että minulle kerrottiin, että lasten saaminen voi olla tulevaisuudessa normaalia hankalampaa. Kuukautiskierron säännöllistämiseksi ja lievään hirsutismiin sain e-pillerireseptin. Kuukautiset normalisoituivat ja karvankasvu rauhottui. Olo tuntui normaalilta.
Vasta vuosien varrella olen kunnolla havahtunut PCOS:n tuomiin muihin haasteisiin: insuliiniresistenssiin ja paino-ongelmiin. Kun aloin vuonna 2009 räpeltää elämäntapamuutosta, tiedostin oireyhtymän ja että se voi vaikeuttaa laihtumista. En kuitenkaan suostunut pitämään sitä esteenä, ja eihän se sitä ollutkaan, koska onnistuin pudottamaan painoa viitisentoista kiloa aina normaalipainoon saakka.
Sittemmin lihottuani kilot takaisin säännöllisestä ja runsaasta liikunnasta huolimatta olen kipuillut oireyhtymän kanssa todella paljon. Kuvittelen, että ihmiset luulevat minun huijaavan tai liioittelevan, kun kerron urheiluharrastuksistani: "Eihän toi oikeasti voi liikkua noin paljon, sillä muutenhan se olisi hoikka." Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään tuollaista, mutta yhteiskunnassamme vallitsee niin vahvana mielikuva ja käsitys ylipainoisista ihmisistä laiskoina ja tyhminä sohvaperunoina, etten voi sille mitään, että puna kohoaa kasvoilleni ja tuskanhiki nousee pintaan, kun mietin, että tuumivatkohan ihmiset salaa minun olevan joku itsepetoksessa elävä tampio. Sitten alan ruoskia itseäni, että kyllä minun pitäisi pystyä laihtumaan ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin. Ei se PCOS oikeasti vaikuta. Sinä vain kuvittelet.
Totuus on, että tykkään herkuista ja että se on pitkälti painon kertymisen syynä. Totuus on myös se, että "jopa yli 60% PCOS-potilaista on ylipainoisia. Oireyhtymään liittyvistä aineenvaihduntahäiriöistä johtuen painonpudotus voi vaatia keskivertoa enemmän työtä, mutta se on mahdollista". Törmäsin vähän aikaa sitten Korento ry:n sivustoon, josta äskeinen lainaus on napattu. Tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Siinä se vihdoin ja viimein luki selvällä suomen kielellä. Ylipainoni ei ole yksin minun syyni. Minulla on oireyhtymä, joka ihan oikeasti sotkee rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa ja tekee painonhallinnasta keskivertoa vaikeampaa.
Yritän opetella olemaan sallivampi itseäni kohtaan. Aiemmin olen vain sullonnut PCOS:n jonnekin pieneen lippaaseen ja haudannut sen mieleni perukoille. Olen soimannut itseäni, kun paino on noussut tai ei ainakaan ole laskenut. Nyt olen päättänyt antaa itselleni aikaa. Viimeisin reilu vuosi on osoittanut, että minä pystyn tähän, minun kehoni pystyy tähän, kun vain hengitän ja otan rauhallisesti. Painoni on pudonnut tässä ajassa kuusi kiloa. Suunta on hidas mutta oikea. Minä opin koko ajan uutta elämäntapaa, jossa syön riittävästi ja terveellisesti, niin että voin hyvin. Enkä vain nyt vaan koko loppuelämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti