Asiat ovat hyvin

Minulla on vielä yksi viikko töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon mittainen kesäloma. Se on ihanaa. Olen ollut nykyisessä työpaikassa nyt reilut viisi vuotta. Olin ehtinyt käydä tradenomiopintoja vuoden verran, kun pääsin paikkaan kesätöihin. Jatkoin osa-aikaisena opintojen ohella, kunnes valmistuin joulukuussa 2017 ja aloitin kokoaikaisena tammikuussa 2018. Olen ihan tyytyväinen työpaikkaan. Siellä on hyvä henki ja ilmapiiri, ja palkka on asiallinen. Vaikka kääntäminen oli unelma-ammattini, kirjanpito ja taloushallinto sopii minulle myös: onhan se tarkkaa työtä, jossa perfektionisti pääsee toteuttamaan itseään mielin määrin. Nautin myös ongelmanratkaisusta suunnattomasti.

Työkuormani oli pitkään liian kova. Selviydyin töistäni juuri ja juuri ja oikeastaan vain sen takia, että kokoaikaisena ollessani pidin ensimmäiset sairauslomapäivät tänä keväänä. Paahdoin vajaan kaksi ja puoli vuotta ilman ainuttakaan sairauspoissaoloa, vaikka välillä olisi varmaan syytä ollut jäädä kotiin sairastamaan. Olen liiaksi omaksunut asenteen, että kyllä flunssassa voi töihin tulla, jos ei ole kuumetta. Viimeistään tämä korona-aika on korjannut asennetta. Jatkossa pahimmat räkäpäivät aion todellakin olla kotona.

Kova työtahti aiheutti jonkin sortin työuupumuksen, josta olen onneksi alkanut palautua. Muistan kun saatoin iltaisin itkeä lohduttomana väsymystä, etten halua mennä seuraavana päivänä töihin. Onneksi työpaikallamme välitetään työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista, ja vuosi sitten yksi iso kirjanpidettävä siirrettiin minulta pois kokonaan talon ulkopuolelle, mikä oli lopulta suuri helpotus. Pidin kyseisen yhtiön kirjanpidosta todella paljon, ja tuntui haikealta luopua siitä, koska olin vuosien varrella nähnyt, miten yritys kehittyi piskuisesta toiminnasta merkittäväksi muoti- ja lifestyle-brändiksi. Luopuminen kuitenkin mahdollisti työtahdin höllentämisen ja pystyin pitämään jouluna kolmen viikon mittaisen loman, mikä ei ole taloushallinnon alalla mikään itsestäänselvyys. Kolmen viikon loma oli sen verran kiva kokemus, että päätin toistaa sen nyt kesällä ja seuraavan kerran taas jouluna.

Nyt tuntuu, että asiat ovat aika hyvin. Töissä ei tarvitse paahtaa täydellä raivolla vaan hommat ehtii tehdä rauhassa ja samalla syventää osaamistaan kirjallisuuden ja koulutusten avulla. Poikaystäväni kanssa olen ollut yhdessä nyt kuutisen vuotta, ja olen hänestä joka päivä kiitollinen. Kuntosaliharrastuksen myötä olen saanut selkäni kuntoon. Rahallisesti pärjään hyvin, ja on ihanaa, kun saan säännöllistä ja kunnollista palkkaa. Elin niin pitkään opiskelijana ja erilaisten tukien varassa, että olen vieläkin ihan pyörällä päästäni, kun ihan oikeasti pystyn elättämään itseni ja sijoittamaan kuukausittain suht merkittäviä summia säästöön eri rahastoihin. Tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus noin 15 vuoden sisällä ja sen myötä irrottautua yhteiskunnan oravanpyörästä. Siitä on tietyllä tavalla hyötyä, kun on elänyt valtaosan elämästään niukasti ja vähään tyytyen, koska vaikka jokaista penniä ei tarvitse enää venyttää samalla tavalla kuin ennen, säästäminen on iskostunut syvälle selkärankaan, mistä on etua matkallani kohti taloudellisen riippumattomuuden tuomaa vapautta. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä.