SM-kisoihin on vielä pari viikkoa aikaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että olen kuntopiikin huipulla ja seuraavat viikot mennevät jännätessä, saanko pidettyä kuntopiikin yllä. Periaattessa olen kisoihin valmis heti. Omalla tavallaan en kauheasti pelkää, että kuntopiikki hurahtaa ohi, sillä ehdoton vahvuuteni on suoritusvarmuus. Mutta onhan tämä jännittävää. Viimeisten viikkojen aikana mitalinälkä on kasvanut kasvamistaan. En ole koskaan pitänyt itseäni minään kilpaurheilijana, mutta nyt jokin liekki on leimahtanut sisälläni ja tahdon oikeasti menestyä ja olla paras.
Juoksusta luopumisen jälkeen olin vähän eksyksissä ja päädyin kahvakuulan pariin, kun CityDealissa oli hyvä tarjous ja jotain piti keksiä juoksun tilalle. Jossain vaiheessa eksyin GS- eli kahvakuulaurheilutunneille ja osallistuin seuran piskuisiin kisoihin. Siitä se sitten lähti. Kisaamiseni on ollut tähän saakka harrastelijamaista asenteella, että kunhan nyt mennään tekemään omaa ennätystä. Nyt se on kuitenkin muuttunut. Tiedän olevani hyvä ja hyvässä kunnossa ja että minulla on kaikki mahdollisuudet menestyä kahden viikon päästä.
Alun perin oli tarkoitus, että osallistuisin pelkkään biathloniin 16-kiloisella, mutta joulukuun lopussa valmentaja heitti ajatuksen OALC:stä (eli rinnalleveto-työnnöstä) 20-kiloisella. No ei muuta kuin treenaamaan. Kahdessa kuukaudessa olen edistynyt siihen pisteeseen, että jaksan täyden kymppiminuuttisen ja harjoituksissa tehty ennätys on 91 toistoa. Se ei millään muotoa tule riittämään kirkkaimpiin mitaleihin, mutta pronssiin minulla on jonkinmoiset mahdollisuudet. Aiemmin en siis ole 20-kiloisella treenannut käytännössä mitään. Siihen nähden olen tyytyväinen.
Biathlon on päälajini, ja siinä piilevät suurimmat menestyshaaveeni, joskin olen saamassa vastaani jäätävän kovia kanssakilpailijoita, jotka ovat niittäneet menestystä MM-tasolla ja nostavat jo 24 kilon kuulaa. Mutta sen olen päättänyt, että eivät ne supernaiset ilmaiseksi mitaleja kahmi. Tänään tein treenissä uuden työntöennätykseni 151 toistoa ja viime viikolla tempausennätykseni 181 toistoa. Sen näkee sitten kahden viikon päästä, miten lauantain OALC vaikuttaa sunnuntain biathloniin ja pystynkö tekemään sekä työnnöstä että tempauksesta yhtä hyvät tulokset saman päivän aikana kuin treeneissä eri päivinä, mutta odotukset ovat korkealla. Lajia tuntemattomille nuo toistomäärät eivät sano varmaan mitään, mutta vertailutietona kerrottakoon, että viime vuonna minun painoluokkani kultamitali irtosi yhteistoistomäärällä 309. Itse tein tuolloin 239 toistoa (työntö 126 ja tempaus 113 toistoa) eli jotain kehitystä on tapahtunut. Mutta kuten sanottua, tänä vuonna taso on kovempi ja nyt 309 toistolla ei välttämättä pääse edes mitaleille.
Reilun kahden viikon päästä siis selviää, miten ämmän käy. Olen ihan hurjan innoissani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti