Kuntotestattu

[Musiikki: The Goo Goo Dolls - Boxes]

Näistä nyt on ehtinyt vierähtää jo jokunen viikko, mutta kävin yksi torstai köpöttelemässä elämäni ensimmäisen Cooperin testin ja samana iltana oli kahvakuulassa legendaarinen WKC-testi.

Cooperin testissä onnistuin nipin napin ylittämään hyvän alarajan. Minun ikäiselläni naisella testissä riittää hyvään luokitukseen 2000 metriä, ja ylitin tuon peräti 50 metrillä. Olen iloinen ja tyytyväinen! Siihen nähden, miten vähän olen juoksua viime vuosina harrastanut, tuo oli törkeän hyvä tulos. En siis ole koskaan aiemmin Cooperia juossut, sillä meillä oli koulussa aina 1500 metrin juoksu, joka sekin oli kyllä ihan karmiva kokemus. Työpaikan puolesta avautui mahdollisuus juosta Cooper valvotuissa oloissa Pirkkahallissa, joten päätin sitten tarttua tilaisuuteen.

Myöhemmin samana päivänä koeteltiin kuulatunnilla toisenlaista kestävyyttä. Seuran perinteisiin kuuluu vetää WKC-kuntotesti kahdesti vuodessa aina toukokuussa ja joulukuussa. Testi koostuu viidestä kuuden minuutin setistä, joiden aikana saa vaihtaa vapaasti kättä ja jokaiseen settiin saa valita haluamansa kokoisen kuulan. Minun tämän kevään tulokseni ovat tässä:

1. Rinnalleveto / 22 kg / 120 toistoa / 330 pistettä
2. Rinnalleveto + punnerrus / 14 kg / 60 toistoa / 105 pistettä
3. Työntö / 14 kg / 120 toistoa / 210 pistettä
4. Tempaus / 14 kg / 113 toistoa / 197,75 pistettä
5. Vauhtipunnerrus / 12 kg / 120 toistoa / 180 pistettä

Pisteitä saa siis kuulan painon ja toistomäärän mukaan. Yhteensä keräsin 1022,75 pistettä ja kiloja nousi ilmaan kaikkiaan 8182. Ei pöllömpää! Jos WKC ja pisterajat kiinnostavat enemmän, lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä. Jos tarkkoja ollaan, tuo tempaus pitäisi virallisesti tehdä puolitempauksena (eli kuula tuodaan yläräkistä rinnan kautta alas) ja maksimitahti on 18 toistoa minuutissa. Meillä on kuitenkin katsottu mielekkäämmäksi tehdä se halutessaan tempauksena ja maksimitahti on saanut olla sen 20 tahtia minuutissa. Siksi olen laskenut tuohon yhteispistemäärään nuo tavallaan yli menneet viisi toistoa. Olen nyt kahdesti rikkonut tuhannen pisteen rajan, ja katsee alkaa siintää seuraavassa 1080 pisteen rajapyykissä. Olen laskenut, että sitä varten pitäisi nostaa ainakin kolmessa erässä kuulakokoa. Olenkin aloittanut henkisen valmistautumisen siihen, että joulun alla teen rinnallevedon 24-kiloisella, rinnalleveto + punneruksen 16-kiloisella ja vauhtipunnerruksen 14-kiloisella kuulalla. Siitä tulee varmasti ihan älyttömän kiwaa.

Mutta jottei elämä olisi liiaksi rehkimistä ja naama punaisena pöhistelyä, olen tänään menossa lötköttelyjoogaan. Ostin tänäkin kesänä vanhan tutun Om Yogan kesäkortin, jolla saa joogata kesäkuun alusta elokuun loppuun niin paljon kuin sielu sietää, ja tänään aion mennä lempeään hathajoogaan ja yin-joogaan. Pääsin tuossa keväällä hyvään astangarytmiin, mutta tällä hetkellä keho ja mieli vetävät rauhallisten joogatuntien puoleen. No, selätin toki viime viikolla kaksi vuotta kestäneen vinyasa flow -trauman ja olen käynyt hikoilemassa ja tärisemässä kyseisellä tunnilla jo kahtena maanantaina peräkkäin, mutta esimerkiksi keskiviikon astanga mysoren olen jättänyt parina keskiviikkona väliin ja mennyt sen sijaan lämpö-yiniin. Tykkään, kun tuolla on niin julmetusti erilaisia joogatunteja tarjolla, niin voi aina valita sen, mikä minäkin päivänä itsestä parhaasta tuntuu.

Ja huomenna olen menossa erityiselle lantionavauskurssille! Minulla on tosi kireät lonkat enkä pääse kunnolla edes puolilotukseen. Tuo kurssi kestää reilut kolme tuntia, ja toivon ja uskon, että saan sieltä hyviä vinkkejä ja keinoja, miten saisin avattua noita kireyskohtia.