Ihanampi elämä

Sinä näet sen kaiken minussa

mitä ei kukaan toinen rakasta

- Jippu: Eva

Siitä lähtien kun joskus teini-ikäisenä aloin miettiä poikaystäväjuttuja, olen unelmoinut kumppanista, jonka kanssa höpötellä yöt läpeensä ja nauraa hassuille jutuille ja joka ymmärtäisi minua puolesta sanasta ja pitäisi minua kainalossaan vaikka maailman loppuun asti.

Kymmenen vuoden aikana olen tavannut hyviä ja kilttejä miehiä, välillä hauskoja ja välillä rasittavia. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole täysin vastannut unelmaani, ja taipaleeni jokaisen heidän kanssaan  on lopulta syystä tai toisesta päättynyt.

Vuosien varrella olen kyseenalaistanut unelmani ja sitä on kyseenalaistettu. Väitetty, että olen katsonut liikaa elokuvia, ja ettei hakemaani miestä ole olemassakaan. Melkein aloin jo siihen uskoa itsekin. Lopulta kuitenkin päätin ennemmin elää loppuelämäni yksin kuin tyytyä kompromissiin.

Opin egon ja sielun välisen eron. Tajusin, että miessuhteeni ovat tehneet egoni tyytyväiseksi ja sitä kautta minun on ollut periaatteessa hyvä olla suhteissa. Mutta se jokin on puuttunut. Se syvin yhteys toiseen ihmiseen, valtava yhteenkuuluvaisuudentunne, jota mikään mahti maailmassa ei kykene rikkomaan.

Edellisen suhteeni päättymisen jälkeen kesän kynnyksellä päätin, että nyt pidän taukoa miehistä ja olen vain itsekseni.

Ja sitten se mies oli siinä. Tarttui käteeni ja kosketti niskaani tavalla, johon kukaan ei ollut koskaan ennen kyennyt. Kosketti sieluani ja näki minut. Johdatti sieluni kotiin.