[Musiikki: Mirabai Ceiba - Awakened Earth]
Jälleen koitti keskiviikko ja perinteikkään keskiviikkopunnituksen vuoro. Lukema oli 80,9 kg (BMI 25,9) eli pudotusta viime viikosta puoli kiloa. Kun joulukuussa oloni alkoi kohentua, aloin luonnollisesti jännittää, miten se heijastuisi vaakalukemissa vai heijastuisiko lainkaan. Ja kyllähän se heijastuu ja juuri siten kuin odotin ja toivoin. Syksyllä olo oli aika epätoivoinen, kun järkevistä syömisistä ja runsaasta liikunnasta huolimatta paino tahtoi hilautua ylöspäin. Voitte uskoa, että kävin monta monituista keskustelua itseni kanssa, kun mietin pääni puhki, elänkö itsepetoksessa ja syönkö yksinkertaisesti liikaa. Päätin kuitenkin luottaa itseeni, että teen kaiken juuri niin kuin pitääkin ja että vika on jossain muualla. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että olin oikeassa.
Helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton.
Välillä mietin, miltä juttuni täällä blogissa mahtoivat vaikuttaa. Vakuutin kerta toisensa jälkeen, että ruokailut ja liikunnat ovat kunnossa, vaikka vaakalukemat puhuivat omaa karua kieltään. Minua alkoi oikeasti pelottaa, mitä ihmiset mahtoivat minusta ajatella, sillä omakohtaisesti tiedän, miten harhaileva paino-ongelmien kanssa kamppailevan mieli saattaa joskus olla ja miten helposti herkuttelu lähtee lapasesta. Vaikka niissä syksyn oloissa muiden ihmisten mielipiteiden minusta olisi luullut olevan se kaikkein vähäpätöisin ongelma.
Oli miten oli. Syön ja liikun nyt samoin kuin syksyllä, ja paino näyttäisi olevan laskusuunnassa. Olkoon tämä jälleen opetuksena siitä, että sillä ei ihan oikeasti ole väliä, mitä muut ihmiset ajattelevat (tai mitä luulen heidän ajattelevan) minusta, kunhan luotan itseeni ja tekemiseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti